Lännen Media vieraili Tukholman hienostoalueella ja pahamaineisissa lähiöissä ennen vaaleja, jotka saattavat mullistaa koko länsinaapurin poliittisen kentän.
Tukholman hienostoalue Östermalmilla reilun viikon päästä pidettävät vaalit näkyvät lähinnä siellä täällä repsottavista vaalijulisteista. Punaista väriä ei mainoksissa näy. Alue on porvarillisen allianssin vankkaa tukialuetta.
Vastaan kävelevä kansa voisi hyvin olla matkalla kokoomusnuorten kesäjuhliin. Laivastonsiniset pikkutakit ja ruskeat nahkakengät viilettävät katukuvassa.
Pahamaineisessa Rinkebyn kaupunginosassa näkyy kaupungin toiset kasvot. Tunnelma perjantaina iltapäivällä on rauhallinen, vaikka elämä ei olekaan yhtä koreaa kuin keskustan pilvilinnoissa. Samaa voi sanoa viereisestä Kistan lähiöstä.
Moni ei ole halukas puhumaan tulevista vaaleista. Ihmisillä on arkisempaa tekemistä ja harvalla lähiön asukkaalla on äänioikeus. 53 vuotta Ruotsissa asunut Reino Rantoja tosin kertoo, kuinka vaaleissa käy, vaikka hänkään ei äänestä.
– Pääministeri Stefan Löfven (sd.) ottaa turpaan. Porvari (Ulf Kristersson) on hänkin huono mies, eikä pysty muodostamaan hallitusta. Ruotsidemokraatit ovat hullua porukkaa, mutta moni tavallinen ihminen kertoo äänestävänsä heitä.
Maahanmuutto huolena
Syy on selvä. Maahanmuutto ja turvallisuus arveluttavat ihmisiä.
– Minulla on omakotitalo tuossa vähän matkan päässä. Siinä lähistöllä ei kannata iltaisin liikkua.
Suomen Tukholman-instituutin johtaja Anders Eriksson sanoo, että kertomukset vaarallisista lähiöistä ovat osittain totta ja osittain propagandaa. Hän itse ei pelkää liikkua Tukholman kaduilla.
– Kun noudattaa samanlaista varovaisuutta kuin muissakin suurkaupungeissa, niin pärjää.
Maahanmuutto ja lähiörikollisuus ovat joka tapauksessa mullistamassa Ruotsin poliittisen kentän.
– Tällä tulee tapahtumaan pyykinpesu monessa puolueessa. Koko blokkipolitiikka on vaakalaudalla.
Blokkiraja nurin?
Perinteisesti hallituksen on muodostanut kahdesta blokista enemmän ääniä kerännyt. Pääministeri on ollut joko sosiaalidemokraatti tai moderaatti (maltillinen kokoomus).
Tuoreimpien mielipidemittausten perusteella punavihreä hallitus on kärsimässä vaalitappion talouskasvusta huolimatta, eivätkä porvaritkaan saa enemmistöä valtiopäiville. Maahanmuuttokriittiset ruotsidemokraatit tulevat muodostamaan kolmannen blokin.
Kaikki ovat enemmän tai vähemmän haluttomia tekemään yhteistyötä.
Entiset demaripääministerit Ingvar Carlsson (sd.) ja Göran Persson (sd.) ovat esittäneet sinipunahallitusta ratkaisuksi orastavaan hallituskriisiin.
Nykyiselle pääministeri Löfvenille sinipuna on vaihtoehto ainoastaan kriisitilanteessa. Moderaatit eivät innostu demariyhteistyöstä, koska silloin menisi mahdollisuudet pääministerin salkkuun. Erikssonin mukaan puolueen poliittinen vipuvoima on aina perustunut pienempien porvarien tukeen.
– Veropolitiikka on paha vedenjakaja. Sosiaalidemokraatit haluavat nostaa niitä ja moderaatit eivät suostu sellaiseen yhteistyöhön.
Vähemmistöhallitus häämöttää
Entäs punamulta? Stefan Löfven mielellään rakentaisi hallituksen keskustan, liberaalien ja ympäristöpuolueen kanssa.
Erikssonin mukaan korkeasta henkilökohtaisesta kannatuksesta nauttiva keskustapuolueen puheenjohtaja Annie Lööf ei innostu demareista ja ruotsidemokraateille hän ei suostu edes puhumaan.
– Lööf on ajanut itsensä nurkkaan. Hän joutuu syömään sanansa riippumatta siitä, mikä vaalitulos tulee olemaan.
Eriksson arvioi, että todennäköisin vaihtoehto on moderaattien Ulf Kristerssonin johtama vähemmistöhallitus.
Hallituksen muodostaminen onnistuu, koska riittää, että tarpeeksi kansanedustaja moni äänestää tyhjää.
– Ongelmia tulee silloin, kun pitää tehdä ensimmäinen budjetti. Todennäköistä on, että neuvottelut ajautuvat umpikujaan ja silloin tulee uudet vaalit. Mikään ei välttämättä muutu edes uusien vaalien jälkeen.
Kalliita säilytyspaikkoja
Erikssonin mukaan porvarillisen allianssin on turha kuvitella, että ruotsidemokraattien tuki budjettiin irtoaisi ilmaiseksi tai edes halvalla.
– Asiapolitiikan suhteen ruotsidemokraatit ovat porvarillinen puolue, vaikka heidän talouspolitiikkansa onkin hyvin heikkoa. He haluavat esimerkiksi rakentaa säilytyspaikkoja turvapaikanhakijoille. Yksi paikka maksaa noin miljoona kruunua (n. 100 000 euroa) ja niitä tarvitaan noin 30 0000. Se tekee 30 miljardia. Heidän budjettiesityksessään ei ole varattu tähän kruunuakaan.
Vielä jokunen vuosi sitten ruotsidemokraatit olivat jotakuinkin ainoa maahanmuutonkriittinen puolue. Vuoden 2015 pakolaistulva muutti tilanteen.
– Viime aikoina on ollut vähän sellainen kilpajuoksu, että kenellä on tiukin maahanmuuttopolitiikka.
Erikssonin mukaan puolueiden ero on siinä, että poliittisen vasemmiston ratkaisu on satsata maahanmuuttajalähiöissä myös hyvinvointiin. Ruotsidemokraattien yhteiskunta-analyysi on yksinkertaisempi: rajat kiinni, vapaakauppa seis ja maahanmuuttajat ulos. Sitten riittää rahaa kaikille.
– Ruotsi on niin riippuvainen viennistä, että rajoja ei voi laittaa kiinni. Siitä vallitsee konsensus muiden puolueiden välillä. Entä mitä tapahtuu, jos maahanmuuttajat lähtevät pois? Joka kolmas lääkärikäynti joudutaan perumaan. Sairaanhoito ja joukkoliikenne pysähtyisivät, Eriksson sanoo.
Vastuunkanto ei kiinnosta
Vanhat puolueet eivät ole myöskään olleet halukkaita kokeilemaan Suomen mallia ja ottamaan populisteja hallitukseen. Erikssonin mukaan ruotsidemokraateilla ei edes ole edes haluja.
– He eivät halua ottaa sitä vastuuta. He yrittävät mieluummin vaikuttaa oppositiosta.
Eriksson muistuttaa, että ruotsidemokraatit eroaa suomalaisesta vastineestaan perussuomalaisista historiansa vuoksi.
– Siellä oli aika paljon uusnatseja perustamassa puoluetta. Jimmie Åkesson on kuitenkin onnistunut putsaamaan puolueen mainetta. Hän käyttäytyy hyvin sivistyneesti vaalikeskusteluista, mutta nyt on paljastunut, että heidän kuntavaalilistoillaan on natseja.
Häilyvä Nato-kanta
Suomen kannalta olennaista on, muuttuuko länsinaapurin ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja. Toisin sanoen, hakeutuvatko ruotsalaiset Natoon.
– Porvarit kannattavat, punavihreät ja ruotsidemokraatit vastustavat. Valtiopäivillä ei tule olemaan enemmistöä Naton kannalla, jos ruotsidemokraatit eivät vastusta, mikä on täysin mahdollista, koska he ovat aika epäluotettavia ulkopolitiikassa.
Pitkän uran muun muassa SVT:n Suomen-kirjeenvaihtajana ja Ruotsin Suomen-suurlähetystössä tehnyt Andersson uskoo, että pohjoismaiselle yhteistyölle löytyy edelleen kysyntää.
– Uskon, että Suomen kanta ratkaisee aika paljon.