Lapset ovat kesälomansa ansainneet. Valitettavasti monen suunnitelmat menevät kuitenkin mönkään vamman vuoksi. Nostan esiin muutamia kesään liittyviä vaaroja ja pohdin, kuinka vahinkoja voitaisiin välttää.
Piha- tai mökkisaunat ovat kesäisin kovassa käytössä. Varsinkin taaperoikäisillä voi käydä niin, että käsi, poski, kylki tai pylly osuu tulikuumaan kiukaaseen tai vesipataan. Onnettomuuden seurauksena voi olla laaja palovamma, joka on pahimmillaan henkeä uhkaava.
Pienetkin mutta syvät vammat voivat jättää pysyvän arven. Pikkulapset eivät saa saunoa keskenään, ja lapsia saunottavien aikuisten pitää olla tolkussa kunnossa.
Varovainen pitää olla myös grillatessa. Hehkuva grilli tekee hetkessä syvän palovamman, ja pahimmillaan kuuma grilli voi kaatua lapsen päälle.
Grillikauden alkaessa on tärkeää myös huolehtia – ei pelkästään hyvien tapojen vuoksi – että lapset eivät syö leikkiessään, juostessaan tai hyppiessään. Pihvin tai maissin pala voi mennä vahingossa henkitorveen, jossa se voi aiheuttaa vakavan vaaratilanteen ja jopa tukehtumisen.
Taaperoikäisillä on lisäksi vaarana, että suuhun laitetaan muutakin kuin syötävää. Maisteltavaksi tuntuvat kelpaavan esimerkiksi sepelimurskeen kappaleet. Ruoansulatuskanavaan nielaistut vierasesineet joudutaan toisinaan poistamaan tähystämällä.
Helteiden saavuttua lapset haluavat uimaan. Luonnossa veteen pitää lähtökohtaisesti aina hypätä jalat edellä. Talven jäljiltä tuttukin ranta on voinut muuttua, jäät ovat siirrelleet kiviä, virta tuonut uppotukkeja tai vedenpinta on tavallista alempana.
Jos matalaan veteen hypätään pää edellä, voi syntyä kaularankavamma ja halvaantuminen.
Hyppypaikalla on myös hyvä muistuttaa lapsia odottamaan vuoroaan maltillisesti, jotta edellinen hyppääjä ehtii turvallisesti uida alta pois.
Trampoliini on hauska ja hyvä liikuntaväline. Turvaohjeet kannattaa kerrata joka kesä. Aluksi tarkastetaan, että laite on ehjä, verkko ei ole revennyt ja suojaverkon vetoketjun saa suljettua.
Temppuja ei saa harjoitella väsyneenä. Viimeistään puolen tunnin hyppimisen jälkeen on juomatauon paikka, ja aiemminkin, jos jalat alkavat väsyä.
Myöhään illalla ei pitäisi hyppiä ollenkaan, sillä koordinaatio ja voimat ovat heikentyneet. Selvästi omaa taitotasoa ylittäviä temppuja ei voi "testata", sillä trampoliinitaidot kehittyvät asteittain.
Suosittelen temppujen opetteluun esimerkiksi trampoliinipuistojen tai urheiluseurojen järjestämiä kursseja.
Eripainoiset lapset eivät saa hyppiä samanaikaisesti, sillä kevyin hyppijä on suuressa vaarassa. Sääriluun yläosan painumamurtuma, joka syntyy isomman hyppijän vastapompusta, on pienillä lapsilla niin tavallinen, että se on saanut nimekseenkin ”trampoliinimurtuma”.
Tosiasiassa trampoliinilla saa hyppiä vain yksi ihminen kerrallaan.
Koneisiin ja laitteisiin liittyy vakavia vaaranpaikkoja. Ruohonleikkuri voi tehdä raajaan murskavamman, jota kirurgikaan ei pysty parantamaan. Suomessa hoidetaan joka kesä vakavia lasten raajavammoja, jotka johtuvat ruohonleikkurista.
Tyypillinen tilanne on, että lapsi juoksee liikkuvan ruohonleikkurin luo ja jalka jää pyörivän terän alle. Useimmin kyseessä on päältä ajettava ruohonleikkuri, jonka kuljettaja ei huomaa lähestyvää lasta.
Joskus lapset haluaisivat huvitella ajettavalla ruohonleikkurilla, mutta se ei ole suotavaa. Ajokuumeen yllättäessä kannattaa lähteä vaikka liikennepuistoon.
Lasten ei pitäisi käyttää ruohonleikkureita ollenkaan, ei edes siimaleikkureita. Pyörivän siiman vauhti on niin suuri, että sen osuessa kudokseen voi syntyä syviä haavoja.
Rulla- ja potkulautailuun kuuluu hyppyjä ja temppuja isossa vauhdissa, ja kaatumiset ovat tavallisia. Yleisin skuuttipuistossa syntyvä ja hoitoa vaativa vamma kohdistuu ranteeseen ja kyynärvarteen.
Myös sormet ja olkavarsi murtumat usein. Tavallisin leikkausta vaativa vamma tulee kyynärpäähän. Raajasuojat ovat halpa suoja luunmurtumia vastaan. Lautailijoiden tärkein turvavaruste on silti kypärä.
Liikenteessäkin kypärä on välttämätön. Katukuvassa näkee alakouluikäisten käyttävän aktiivisesti kypärää, mutta teinien osalta näky on lohduton. Miten saataisiin nuoret pitämään pyöräilykypärää?
Kävelevä tai pyöräilevä pieni lapsi voi myös tehdä arvaamattoman käännöksen ajoväylällä, ja aikuisen tehtävä on ennakoida.
Kun näköpiiriin tulee lapsi, on syytä valpastua ja alentaa tilannenopeutta. Haastan meitä aikuisia pyöräilemään muun liikennevirran mukana, silloinkin jos liikenne soljuu omasta mielestä liian hitaasti. Asia on erityisen ajankohtainen sähköpyörien yleistyttyä.
Vaikka vammat usein liittyvät ulkona tehtäviin puuhiin, sisälle ei silti kannata juuttua. Ulkoilma, pelit, leikit ja urheileminen tekevät hyvää kaikille lapsille.
Jos huono tuuri käy ja vahinkoja sattuu, apua on aina saatavissa. Ammattilaiset ovat valmiudessa myös kesällä.
Juha-Jaakko Sinikumpu
lastenkirurgian professori, lasten ortopedian ja traumatologian dosentti ja ylilääkäri Oulun yliopistollisessa sairaalassa.