Viime päivinä olen korjannut keväisen survivalismi-innostukseni satoa herneiden, punajuurten ja porkkanoiden muodossa. Kun Suezin kanava tukkeutui aiheuttaen katkoksia toimitusketjuissa ja maailmantilanne oli muutenkin kaoottinen, mieleeni tulvi kauhuskenaarioita, joista pahimmat muistuttivat erehdyttävästi CormacMcCarthyn Tie-romaanin kannibalismiapokalypsiä.
Hetkellinen paniikkini mahdollisesta sivilisaation romahduksesta vaihtui toiminnaksi, kun keksin, miten voisin itse vaikuttaa selviytymiseeni. Päätin alkaa kasvattaa ravintoni, sillä se on yksi hengissäpysymisen perusedellytyksistä.
Lisäksi puutarhan pystyttäminen vaati huomattavasti vähemmän vaivaa kuin selviytymisintoilijoiden suosima bunkkeri, jonka kaivamiseen olisi mennyt ikuisuus.