Ahdistukset vuosien, vuosikymmenten,
tulvivat ikkunoista, tulevat yli kynnysten,
pimeä päiväsi pimeään yöhön vie,
punaviinikö ainoa lohtusi lie,
tyttäresi oli kirjoittanut, pyytänyt rahaa,
kun ei sinulla enää ollut mitä antaa,
ei ole enää kirjettä, jota postinkantaja kantaa.
loppui siihen rakkaus, kaivaten vain katsot
tyttäresi kuvaa,
voi tuskaa, joka sydämessäsi vanhus rakkain,
käsissäsi tuntuu yhä paino kylvövakkain,
unet öiset sinut yhä sodan kauhuihin vie,
kotisi on rikkinäinen mökki, sinne kuin polku on tie,
jumalanpalvelusta radiosta et enää kuule,
eikö sinulla Jumalan sanan nälkää, älä luule
ei ovi narahda, ei puhelin soi,
ilta yksinäinen taas polttavan kaipuun toi,
jospa joku lohdun elon ehtoohon toisi,
kylmien hoitajien joukosta joku hellän sanan soisi,
hetket tuskaiset tuskaisiin muistoihin vie,
niin paljon kerrottavaa, ei kukaan halua kuulla,
punaviini ainoa lohtusi lie,
vanhusten viikko alkaa, mutta poissa on vanhus,
ikiunta nukkuu, olisipa kirja, joka kertoisi elämäsi,
kertoisi elon tanhus,
miksi en käynyt koskaan sun luonasi, sitä katua saan,
söin jäätelön, tikusta tekstin soita vaarille, lukea saan.
liian myöhäinen ilta, järvellä kuun silta,
jospa sitä kulkien luoksesi pääsisin, isoisäni rakkain,
liian myöhäinen ilta, järvellä kuun silta,
sinua kuitenkin rakastin, miten, voi miten,
sen enää kertoisin?
Jouko Pelkonen
Tyrnävä