Osani elämässä yksinäisyys
jo lapsena koitti mulle syys
en kokenut naurua, riemua toisten
en tunnetta nuoruuden
Vanha olin jo syntyessäin
tukka harmani leikkiessäin
vaarivanhuksena hiljaa kuljin
kun kansakouluun mä astelin
Miksi lie kohtalo oli
että elämä tieltäni putosi
olin aivan tyhjä sisältä vain
onttona kumisin kulkiessain
Mutta jotain olen nähnyt
metsien takaa satumaiden näyt
ja niistä runoni runoillut
ja niihin tarinani ikuistanut
Siksi elää tämä kuollut lapsi ainiaan
kun vain kynän ja paperia saan
paperini hikenä hikoilevat
ne elämättömän elämäni tuskaa
kuvastavat.