en kokenut naurua, riemua toisten

en tunnetta nuoruuden

Vanha olin jo syntyessäin

tukka harmani leikkiessäin

vaarivanhuksena hiljaa kuljin

kun kansakouluun mä astelin

Miksi lie kohtalo oli

että elämä tieltäni putosi

olin aivan tyhjä sisältä vain

onttona kumisin kulkiessain

Mutta jotain olen nähnyt

metsien takaa satumaiden näyt

ja niistä runoni runoillut

ja niihin tarinani ikuistanut

Siksi elää tämä kuollut lapsi ainiaan

kun vain kynän ja paperia saan

paperini hikenä hikoilevat

ne elämättömän elämäni tuskaa ...