Se oli kevättalvinen aamu, kun kirkkaana kajasti päivän koitto.
Se ei ollutkaan koitto, vaan korviini kuului sodan suruinen soitto.
Se oli kevättalvinen aamu,
kun estyi valon voitto ja sodan usva oli kuin öinen haamu.
Se oli kevättalvinen päivä, kun sota viittaansa kietoi kauniin maan, missä lienee pahuuden lähde, missä onkaan se musta aukko, sitä jäin aprikoimaan.