Taivas itkee nyt mustin kyynelin,
sota peittää maan synkkiin varjoihin.
Ei laula siellä taivaan lintunen
vaan sodan äänet armottomat aseiden.
Sydäntä särkee valitus sotilaan kuolevan
ja itku lapsen sylissä äidin pakenevan.
Ei kasva siellä kevään kukkanen.
Tuhottu on nyt maa kaunis, entinen.
Talot arvokkaat, raunioina savuavat,
esi-isäin nuo rakkaudella rakentamat.