Sinä talvinen tammikuu
sinä tapasi näytit taas.
Lumiharsoon on peittynyt puu
se kuuluu sun maailmaas.
Sinä tuskin kevättä vuotat
sinä kylmä ja hyinen oot
sinä jäiseen voimaasi luotat
muut kevättä oottakoot.
Sinä naurat auringolle
joka yrittää pilkistää.
Hetken kirkkaudelle
vain muisto jäljelle jää.
Olet osa luojan luomaa
jään pintaa ja kimmeltä sen.
Joka ainoa kylmyytes huomaa
vilutuulet ja pakkasen.
Aarre Olavi Kylmänen
Oulu