Sinisissä unelmissa, kesäisissä tunnelmissa istun hiljaa,
itseltäni salaa elon ihanuus taas mieleheni palaa.
Katson kuinka kirjosieppo kantaa kortta kekoon.
Ryhtyy varmaan pesän tekoon.
Peipon kera arpoo talitintti,
kumpi oisi sopivampi, pönttö vaiko vintti?
Yhtä kaikki, laulaa lintukuoro,
nyt on suven vuoro tulla.
Kesä yhteinen on mulla sekä sulla.
Viherjäisen kesämekon ylleen puki Äiti-maa.
Rentukat ja vuokot mekon helmaa koristaa.
Tuulen henki tuoksunsa tuo tuomisiksi,
aamukaste pisaransa tarjoo juomisiksi.
Avaan silmäni ja katson sineen taivaan,
siellä valkopilvet lipuu, saattaisinko nousta pilvilaivaan.
Avaan sydämein ja annan kesätuulen tuulla,
äänet, tuoksut, värit, ajanjuoksut,
on satumainen onni mulla nähdä sekä kuulla.
Oman mielenmaisemani sopukoihin tein tään
ihanaisen retken, siellä viettää sain mä aurinkoisen hetken.
Joskus nousen pilvilaivaan,
haihdun sineen taivaan.
Esko Suutari
Oulainen