Työelämä: Ou­lu­lai­nen Simo Ke­kä­läi­nen tapasi kiin­nos­ta­van eng­lan­ti­lai­sen ja hieroo nyt kaup­po­ja Va­lio­lii­ga­seu­ran kanssa

Luitko jo tämän: Ou­lu­lai­sen Paulus Män­ty­län, 33, rin­nas­sa sykkii jo kolmas sydän

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Runo lu­ki­jal­ta: Sii­pi­ri­kot

Vaellan metsässä,

temppelissäni.

Syystuulen huokaukset

vyöryvät ylitseni,

aito luonnon urkujen pauhu.

Rytmikkäästi soutavat

latvukset oksat, metsä kuiskii.

Lempeämmin kuin

ihmisen huulet, suu.

Metsä puhuu linnunlauluin,

tuoksuin kukkasin, ihmein muin.

Sinisen kupolin alla

kurjet lentävät pois,

viiltävin jäähyväishuudoin.

Linnun hätäinen ääni

yltää korviini.

Siipirikko laululintu

pakenee varvikossa kompastellen.

Kaksi siipirikkoa metsässä.

Minä kompastelen elämässä.

Katson kurkien auran perään.

Lintuni, et voi paleltua pakkaseen.

Rintaani painaa tunteen tuska,

minun on haudattava sinut

kesäsolistini.

Sammalen syliin sinut saatan.

Syyllisyys viipyy minussa,

raskaasti huokaa metsä ylläni,

kuin lohtuna lohduttomalle.

Korkealta kiirii huuto,

kuin valitus.

Siniseen usvaan katoaa

kurkien aura.

Siipirikko metsässä, yksin.

Eero Räisänen

Pudasjärvi