Vaellan metsässä,
temppelissäni.
Syystuulen huokaukset
vyöryvät ylitseni,
aito luonnon urkujen pauhu.
Rytmikkäästi soutavat
latvukset oksat, metsä kuiskii.
Lempeämmin kuin
ihmisen huulet, suu.
Metsä puhuu linnunlauluin,
tuoksuin kukkasin, ihmein muin.
Sinisen kupolin alla
kurjet lentävät pois,
viiltävin jäähyväishuudoin.
Linnun hätäinen ääni
yltää korviini.
Siipirikko laululintu
pakenee varvikossa kompastellen.
Kaksi siipirikkoa metsässä.
Minä kompastelen elämässä.
Katson kurkien auran perään.
Lintuni, et voi paleltua pakkaseen.
Rintaani painaa tunteen tuska,
minun on haudattava sinut
kesäsolistini.
Sammalen syliin sinut saatan.
Syyllisyys viipyy minussa,
raskaasti huokaa metsä ylläni,
kuin lohtuna lohduttomalle.
Korkealta kiirii huuto,
kuin valitus.
Siniseen usvaan katoaa
kurkien aura.
Siipirikko metsässä, yksin.
Eero Räisänen
Pudasjärvi