Kevät taittoi talven vallan,
nurmi kurkisti kulosta,
avautuivat puiden silmut,
multa tuoksui auran alla,
kuului lintujen liverrys,
kurjet soilla soittelivat,
joutsenet pesäsijoilla.
Ulkona kevään koreus,
lämmön ja valon kuherrus.
Entä mielen maisemassa?
Vielä viipyi kylmän kohme,
kuura kulkijan kehossa,
syvissä ajatuksissa,
pohjalla salatun mielen.
Sentään on ovi raolla
lämmön leuhahtaa sisälle
kamariin melankolian.
Sitä hartaasti odotan,
enkä heitä toivoani.
Lohtua tuo laulajalle
Leinon lausuma ajatus:
Elämä on arvokasta
alaspäinkin astuessa.
Paavo Turakainen
Kalevalamitalla, Oulu