Panipa piru pannahisen,
suuren vitsauksen viritti
päästi pahan kuvaksensa,
lihaksi ilmoille ihmisten
vihaa suurta lietsomaan,
kuolon tietä kylvämään
laittoi uhriksi heimolaisen,
taivutti järjen äänen
miekaksi mielipuolen,
kahleeksi rauhan aatteen
Panipa piru pannahisen,
riesaksi ihmiskunnan
talloi kaikki rauhan versot,
tilalle kasvatti tyrannin
venytti lipovan kielen,
voiteli vihalla mielen
antoi astalon käteen,
julmuriksi leivotulle
tuhkaa taivaalle sylki,
kietoi käärölle viljaisen maa
Panipa piru pannahisen,
otti otteen omastaan
viekoitteli ihmismielen,
kuiski korvaan heikkopäisen
keitä vielä syntinen soppa,
turmele tukevat oksat
levitä myrkky julma,
kuohuja merestä nosta
synkkyyttä vielä syvennä,
viillä haavoja syviä
Panipa piru pannahisen,
kutsui toistakin mukaan
kumppaneiksi alkakaa,
niin ei säästy kukaan
nerokasta kerrassaan,
tuumi toinen tollo
maailma me vallataan,
heikot suohon tallotaan
niin on synkkä ihmismieli,
tekoja nyt punnitaan
Panipa piru pannahisen,
luojalle haasteen heitti
taidatkos puuttua tekosiini,
annatkos asian olla
niin on mielet muokattavissa,
sanat teoksi taottavissa
tuli kielet kirvoittaa,
paha valon kirkkaan sammuttaa
niillä ruokin pienokaiset,
julmureiksi taipuvaiset
Panipa piru pannahisen,
nyt luoja siitä suuttui
käännä en poskea toista,
pirun en uhmata salli
pois lihaisat kuvasi kannan,
pahalta portit suljen
sarvistas kiinni otan,
kieputan käärösi auki
tuuletan tummat pilvet,
valoksi pimeän taitan
Antoipa luoja lääkettä lisää,
pirun seinälle nosti
peilistä kuvaasi katsoa saat,
kotisi muualta etsi
likaista on työsi aina ollut,
tämä mieleesi paina
ihmisten mielissä muuttua saat,
hajuksi kitkeräksi
tänne et enää palata saa,
tuuli on vastainen aina
Jari Pirinen
Oulu