Lumpeenlehdellä kelluvalla
istui neitosammakko.
Katseli ja odotteli
laineet sitä keinutteli,
näkynyt ei ystävää.
Siitä hieman sivummalla
oli toinen lammikko.
Rupikonna siellä eli,
yksinänsä kurnutteli
vanhanpojan ikävää.
Niinpä lähti Rupikonna
ystävyyttä etsimään,
Neito myöskin ilotonna
ryhtyi samaan tehtävään.
Aivan toisiansa kohti
tietämättään kulkivat,
kohtaloko niitä johti,
toisiinsa ne ihastuivat.
Siis, jos joskus iltasella
kuulet kummaa kurinaa,
varsinkin näin kuutamolla
selvää lemmenlurinaa.
Se on varmaan laulu noiden
onnellisten sammakoiden!
Päivi Raappana
Oulu