On tavallinen syyspäivä. Kaupungin ydinkeskustan kävelykadulla liikkuessaan väistelee jo vaistomaisesti maassa lojuvia ruttuisia juomatölkkejä, pikaruokien kääreitä, kasvomaskeja, tupakantumppeja ynnä muita katukiveyksen sotkuja. Kauppaliikkeen edustalla tapahtuu jotain, mikä saa vartijan liikkeelle, ja pian kaartaa miekkataksikin paikalle. Normihommia?
Keskustasta poistuessa matkan varrelle osuu bussipysäkkikatoksia, joiden seinämerkinnät näyttävät maallikon silmin töhryiltä. Mutta näkyy matkalla myös oikeaa taidetta: kansainvälisen graffititaiteilijan alun toistasataa metriä pitkä maalaus. Sen kohdalla tosin saattaa joutua todistamaan jotain sellaista, mitä ei välttämättä haluaisi: muraalimuuria käytetään urinaalina (näitä kaksilahkeisia vedenheittäjiä asioi ikävä kyllä myös talojen nurkilla ruutukaavakeskustassa ja sen liepeillä).