Sote-uudistus on levällään kuin alokkaan punkka tupatarkastuksen jälkeen, mutta ministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) puhuu yhä suuresta mahdollisuudesta.
Kunnallisvaalit ovat muutaman päivän päästä. Sosiaali- ja terveydenhuollon uutta, selvää karttaa odotettiin oppaaksi äänestäjille, mutta turhaan odotettiin.
Aikansa väänsi uudistusta keskustakin, mutta valmista ei tullut edellisellä hallituksellakaan.
Sen verran hankala paketti on kyseessä, että turha on vahingonilosta illistellä yhdenkään puolueen. Tähän kun vielä pistetään samaan vyyhtiin kuntauudistus, melko mahdottomaksi menee.
Vielä ehdokastaan etsivät voivat tietysti kysellä valtuustoon halajavilta, miten he järjestäisivät sote-palvelut. Se vain on melko turhaa.
Kunnissa ja ehdokkaan vaalimainoksissa voidaan piirrellä vaikka minkälaisia visioita, mutta kun uudesta kuntakartasta tai sote-palveluiden järjestämisestä ei ole varmaa tietoa, kaikki menee arvailuksi.
Tilanteen kiusallisuus korostuu kansan vaeltaessa sunnuntaina uurnille. Joillekin ehdokkaista hallituksen päättämättömyys voi kyllä sopia oikein hyvin: eipä tarvitse ottaa kantaa todella isoon ja tärkeään asiaan.
Kaiken jumituksen ja tietämättömyyden keskellä pieni Puolangan kunta on tehnyt omia sote-päätöksiään.
Puolangan päättäjien vankkana ohjenuorana on ollut pitää hallintokokeilun hyrskyissä ja suurempien kuntien vaatimusten alla puolankalaisten puolta. Tämä periaate asetettiin maakunnan kokonaisedun edelle.
Rytäkässä kaatui Kainuun hallintokokeilu. Niin kävi, kun puolankalaiset eivät saaneet mielestään selviä lupauksia tulevien palvelujen laadusta ja hinnasta.
Puolanka testaa tosissaan paitsi muiden Kainuun kuntien sietokykyä myös kuntien tasavertaisuutta.
Puolangan kunnanjohtaja Seppo Rajala on monesti todennut valtionosuusjärjestelmän lähtevän siitä, että kansalaisille turvataan palvelut riippumatta siitä, missä he asuvat.
Ensi vuoden alusta lähtien puolankalaisten sote-palveluista vastaa alan suurimpiin yrityksiin kuuluva Attendo.
Kunta laskee säästävänsä, mutta muu Kainuu laskee Puolangan takia menettämiään miljoonia.
Rahaa on palanut jo romutetun Kainuun maakunta -kuntayhtymän korvaamiseen uusilla organisaatioilla. Rutkasti lisää voidaan hävitä, jos maakunnan kehittämisraha pienenee hallintokokeilun hajoamisen takia.
Edes yhteistyö kuntanaapurin kanssa ei ole ongelmatonta, liitoksesta puhumattakaan.
Useampi puolankalainen on käynyt Kanariansaarilla kuin Kuhmon Lauvuskylällä. Yhteenkuuluvuutta ei rakenneta virka- eikä edes luottamusmiespäätöksin.
Jo tehdyissä kuntaliitoksissa on nähty, että tyytymättömyys sykkii synkkänä etenkin uuden kunnan reuna-alueilla. Jos vielä se oman kylän edustaja ei mahdu mukaan uuteen valtuustoon, railo levenee.
Jos sote-uudistus pysyy pitkään auki tai se tuodaan julki huonona kompromissina, Puolangan tapaiset irtiotot lisääntyvät.
Kilpailulle on sijaa sote-palveluissakin, mutta firmojen varaan heittäytyminen ei ole omiaan turvaamaan palveluiden tasavertaisuutta.
Vanhat muistelevat, miten yksi kunnanlääkäri hoiti aikoinaan monituhantisen pitäjän jokaisen kolotuksen ja haavan ompelun. Aika kultaa muistot, eikä kunnanlääkäriaikaa ole syytä kaivata takaisin. Tasavertainen uhkaa kuitenkin jäädä yhä selvemmin korusanaksi.
Lapissa poliisin päivystysalueet ovat jo niin suuret, ettei kaikkiin hälytyksiin lähdetä ollenkaan.
Ambulanssin apua tarvittaessa samanlaiseen vastaukseen ei ole varaa.
”Jumituksen ja tietämättömyyden keskellä Puolanka on tehnyt omia sote-päätöksiään.”