Puolustusministeri Mikko Savola julistaa (US 19.2.): ”Suomi on valmis viemään raskastakin aseistusta Turkkiin.” Se on Nato- ja vaalihysteriassa tullut vahingonlaukaus. Asevientikieltolait ja Suomen ratifioimat ihmisoikeuslait ovat voimassa, mutta ne tahdotaan unohtaa.
On aihetta kysyä, miksiköhän kurdeja vastaan uskonsotaa käyvälle Turkille juuri Suomen pitää niitä aseita myydä. Onhan niitä aseita USA:lla, Ranskalla ja niin edelleen, Turkin nykyisillä liittolaisilla. Suomen ministeriä on helppo huijata: ette pääsen Natoon, jos ette myy.
Nyt menee puolustuspolitiikka ja hyökkäyssota, siviiliuhrit, puurot ja vellit sekaisin. Näin hötkyilevää johtoa ei Suomessa olekaan vielä ollut. Hätäilyllä on syy: kevään vaalit, jonka jälkeen yksikään nykyisistä ministereistä ei saa jatkoa.
Mutta hätäilyn hinta on liian kova. Turkin sodankäynti tulisi suomalaistenkin sodaksi. ”Turkkiin raskastakin aseistusta” on kuvottavinta, mitä lehdestä voi lukea. Ne aseet voivat päätyä vaikka Venäjälle. Suomen johto oli rähmällään Putinin edessä, mutta ei mitään oppinut, nyt maataan Turkin tyrannin edessä.
Eikö meidän pitänyt auttaa Ukrainaa maanpuolustuksessa ja vahvistaa omaa puolustustamme olennaisesti. Kansalaisten – siis jotka eivät enää ole intissä – itsepuolustuksesta tai välttämättömistä väestönsuojista ei näytä johtohahmoillamme olevan huolen häivää. Sotaministerimme suunnittelemaa asemyyntiä Turkille – joka tekee rikoksia ihmisyyttä vastaan – ei voi tehdä noin vain, ilman omaatuntoa.
Tuomas Akolahti
Himanka