Puheenaihe: Onko pyö­rä­var­kauk­sia mah­dol­lis­ta estää?

Vanhat kuvat: Ve­den­pai­su­mus ali­ku­lus­sa ja muita Oulun tulvia

Video: Bussi ajoi tör­keäs­ti päin pu­nai­sia Kai­jon­har­jus­sa

Mainos: Tilaa tästä Kaleva Digi 13,90 €/kk

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Riit­tää­kö ku­lu­tuk­sel­le heh­taa­rin aukko vai onko pakko hakata kaksi?

Puheena olevaa metsäluonnon monimuotoisuutta edistävät jo toisistaan poikkeavat metsänkäsittelytavat. Samanaikainen jatkuva kasvatus ja valtamenetelmät eivät sulje toisiaan pois samassa metsälössä. Keinoja saada ylivanhan rappeutuvan metsän tilalle uutta kasvua myös luontaisesti on monia, vyörytyksestä alkaen.

Menneinä vuosikymmeninä pääosa väestöstä asui maaseudulla, sähköenergian käyttö oli vähäistä. Hakkuissa syntynyt kaupaksi kelpaamaton puuaines oksia myöten korjattiin tarkkaan lämmitykseen, ruuanlaittoon, saunojen tulipesiin. Yleensä vain ohuimmat risut jäivät maaperän ja eliöiden ravinnoksi. Tämän muistavat neljäkymmentäluvulla syntyneet.

"Hakkuumäärät toteutuvat kuluttajien ja rakennusteollisuuden tarpeiden ehdoilla, puuperäisten tuotteiden kysynnän mukaan."

Vaikka tänään hakkuuaukoista osa havuista korjataan energiaksi, maahan lahoamaan jäävän järeämmän jättöpuun määrä on aiempaa suurempi. Moititut aukot ovat tärkeitä monimuotoisuudelle.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.