Maalaisromanttinen pihapiiri Sympaalin asemalla Oulunsalossa tarjoaa mitä aistikkaimmat puitteet Fantastiset cembalot -konsertille.
Sisäänpääsyä odotetaan ruusuntuoksussa viime hetkeen saakka, jotta päivän päähenkilön vire pysyy yllä. Konserttitilaksi kalustettu kamari ympäröi vanhalla, sekä rakennuksen että cembalon, hajulla – mukavaa!
Poissa on konserttisalien pönötys; tänään musisoidaan rennosti kavereiden kesken. Fantastiset cembalot -konsertissa tunnelma on välitön ja tiivis kuin kenties 1600-luvun sisäpiirisoittajaisissa. Yleisö voi kuulla taiteilijoiden hengenvedot.
Cembaloita on nimestä huolimatta vain yksi. Norjalaisen Knut Johannessenin taidot elävöittävät kuitenkin sointia yllin kyllin kesäsäässä oikuttelevasta instrumentista huolimatta.
Ohjelma koostuu lähes täysin fantasioista. Johannessenin lisäksi Hanne Skjelbred, alttoviulu, sekä Janne Nisonen, viulu, esittäytyvät soolonumeroin. Skjelbredin vapautuneisuutta tuntuu hieman syövän konsertin avaamisen haaste.
Johannessenin tyylikäs muotoilu ja rytminkäsittely vangitsevat. Sävellettyjen vapaiden rytmien pohjalta kokenut taituri fraseeraa intensiivisesti.
Pomppivan staccato-tyylin sijaan kuullaan enimmäkseen rauhallista barokkia, jossa Johannessenin tiivis kosketus saa aikaan hämmästyttävän sitkeän soinnin.
Musiikki venyy kuin mausteinen taikina taiteilijan hyppysissä – cembalo on täysin hänen hallinnassaan.
Nisosen esittämä Telemannina-molli-fantasia nro 12 on paikallaan barokkiäänten keskustelussa. Viimeinen, nopea osa virkistää iltapäivän ensimmäisenä railakkaana duuri-iloitteluna. Vaivatonta soittoa on vaivaton kuunnella.
Johannessen puhelee tuttavallisesti yleisölle ja valottaa sävellysten tematiikkaa.
J. S. Bachin kromaattinen fantasia ja fuuga, BMW 903, ovat taiturillista tykitystä. Viimeistään tämän vuoroin epäilevänä vuoroin toiveikkaana helmeilevän ryöpyn jälkeen korvien väliin on virrannut jäädäkseen mahtipontisesti kaikuva barokkisuvanto.
Konsertin sokerit ovat ehdottomasti pohjalla. VivaldinFollia, jonka kerrotaan merkitsevän hullua, kokoaa viimein soittajat yhteen.
Jousikvartetti cembalo-säestyksellä hengittää kuin yksi instrumentti, ja iltapäivä huipentuu villiin pyörremyrskyyn. Soittajat heittäytyvät ansiokkaasti. Hurjan ilotulituksen seurauksena järkiparka on tiessään.
Vaikka sooloesitykset ovat taidokkaita ja nautittavia, hauskinta on silloin, kun muusikot saavat jakaa energian keskenään – jaettu ilo on moninkertainen.
Kalevan kansankriitikot ovat kirjoittamisesta kiinnostuneita kansalaisia. He seuraavat Oulun juhlaviikkojen ohjelmistoa ja kirjoittavat tapahtumista kritiikkejä, jotka julkaistaan tällä sivulla. He pääsevät ilmaiseksi Oulun juhlaviikkojen tapahtumiin, joista he kirjoittavat.