Helsingin yliopisto tunaroi tänä vuonna irtisanomalla kirjakauppa Rosebudin vuokrasopimuksen kehnoin perustein. Tunarointia pahensi surkea viestintä. Lopulta yliopiston rehtori osti kymppitonnilla kriisiviestinnän konsultointia, jonka voimin hän saattoi kertoa medialle, että tuli tunaroitua.
Valitsin esimerkin Helsingistä, vaikka kai niitä lähempääkin löytyisi. Mutta jokin tässä tapahtumasarjassa ja erityisesti tuossa kymppitonnin löperössä tuhlaamisessa tökkäsi.
Suomen kaltainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu hienoon yhteisen rahan periaatteeseen. Kaikki, jotka pystyvät, maksavat rahaa samaan kassaan, jota sitten käytetään yhteiskunnan pyörittämiseen.