Hayao Miyazaki on japanilaisanimaation suuria ohjaajia, jonka läpimurto Suomessa tapahtui vasta 2000-luvun alussa. Tuosta lähtien sekä Miyazakin että hänen tuotantoyhtiönsä Studio Ghiblin tähti on noussut jatkuvasti, vaikka maestro on ilmoittanut jo eläköityvänsä - tosin täysin varmaa päätöstä hän ei liene tehnyt. Myös hänen poikansa Goro on seurannut isän viitoittamaa tietä.
Miyazakin animaatioissa yhdistyvät elävän kerronnan taito, perehtyneisyys klassisiin satuihin sekä kyky sulattaa aihemaailmoihin moderneja teemoja niin, että ne istuvat kokonaisuuteen luontevasti. Piirrostyöltään hänen elokuvansa hivelevät silmää: Hayao Miyazaki piti perinteisen selluloidianimaation lippua korkealla silloinkin, kun tietokonepohjainen ilmaisu tuntui jyräävän vanhat traditiot.
Elokuvateatteri Studiossa nähdään joulun alla 14.-20.12. Hayao Miyazakin Suomeen tuodut kokoillan piirroselokuvat sekä hänen Goro-poikansa debyyttiohjaus Maameren tarinoita: isä-Miyazakin kaikki työt esitetään japaninkielisinä originaaliversioina.
Kokonaisuuden aloittaa 1930-luvun Japaniin sijoittuva Naapurini Totoro, kuvaus kahdesta sisaruksesta ja heidän mielikuvitusystävästään. Kikin lähettipalvelu kertoo noitatytön astumisesta lapsuudesta nuoruuteen: itsenäistymis- ja kasvutarinaan kietoutuu fantasia-aineksia. Henkien kätkemä oli Miyazakin läpimurtotyö Suomessa: jälleen on kysymys nuoren tytön kasvusta, mutta myös lapsen ja vanhempien suhteesta.
Liikkuva linna ja Maameren tarinoita ovat puolestaan monipolvisia romaanitulkintoja. Kirjailija Ursula Le Guin kritisoi poika-Miyazakin näkemystä teoksestaan varsin voimakkaasti.