Ukrainan sotaa voi katsoa monelta kantilta. Lännellä on oma kertomuksensa, Venäjällä omansa. Meidän valintana on katsoa sitä konfliktinratkaisun näkökulmasta. Ymmärryksellä voi luoda muutosta kohti ratkaisua, joka ottaa huomioon kaikkien osapuolten tarpeita.
Eurooppalaiset hallituksemme olisivat voineet estää venäläisen hyökkäyksen ottamalla vakavasti Venäjän ulkoministeri Lavrovin 28.1.2022 lähettämän kirjeen. Hän esitti yksinkertaisen kysymyksen Etyj-maille, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle, johon myös Venäjä kuuluu.
Hän pyysi kaikkia vastaamaan miten ymmärretään, että maa ei voi rakentaa turvallisuuttaan toisen maan turvallisuuden kustannuksella. Vastaamisen sijaan meidän hallituksemme toistivat EU:n edustajan Borellin kautta, että kaikilla mailla on lupaa itse päättää omasta turvallisuudestaan.
Jos hallituksemme olisivat vastanneet itse asiaan, on todennäköistä, että Venäjä ja muut Etyj-maat tällä hetkellä neuvottelisivat Euroopan turvallisuudesta kaikkien näkökulmasta, myös Ukrainan ja Venäjän. Vielä ei ole liian myöhäistä. Jos tehdään työtä aselevon puolesta, on mahdollista siirtyä neuvottelupöytiin.
On luovuttava ratkaisemasta ristiriitoja sotimalla. Tämä koskee niin USA:ta kuin Venäjää ja Ukrainaa. Kenenkään ei pidä käyttää väkivaltaa ohjatakseen muita. Vastuu on kaikkien, ja länsimaat voivat katsoa peiliin sen sijaan että rankaisee Venäjää sanktioilla.
Miksi EU on kahdeksan vuoden ajan ollut puuttumatta Ukrainassa tapahtuvaan väkivaltaan sen sijaan että olisi vaatinut aselepoa ja YK:n hyväksymän Minsk II sopimuksen toteuttamista?
Todellinen turvallisuus rakentuu oikeudenmukaisuuteen ja oikeudellisiin sopimuksiin, kuten kansainväliseen lakiin ja YK:n peruskirjaan.