Savenharmaa julkisivu erottuu karuna puuverhoiltujen talojen rivistä. Puistoidylliin kuuluva komea lehmus suojaa nyt syvän vihreänä seinustaa, jota on joskus koristeltu myös graffitein. Sisäpihalla rikkaruohot saavat kasvaa vanhojen pihakasvien lomassa.
”Boheemius on maan tapa tässä talossa”, laulaja Tanja Torvikoski kuvaa kotitaloaan.
Hän osti asunnon talosta mummultaan kaksi vuotta sitten ja ryhtyi saman tien Raksila-aktiiviksi.
Asukasyhdistyksen sihteerin tietokoneelta on lähtenyt maailmalle lukuisia mielipidekirjoituksia, aloitteita ja asukasyhdistyksen tiedotteita.
”Oli itsestäänselvää, että kun minusta tulee raksilalainen, alan toimia alueen hyväksi”, Torvikoski toteaa.
Tällä hetkellä asukkaat odottavat kaupungin ratkaisua tonttivuokrien korotuksesta. Valitus on käsittelyssä, mutta lopullista päätöstä ei vielä ole saatu.
”Meidän talossamme korotus toisi 1 400 euron lisämenon jokaista asuntoa kohti vuosittain. Se on paljon, kun rahaa pitäisi pistää talon ylläpitoon ja kunnostukseenkin.”
Alueen tehokkaampi taloudellinen hyödyntäminen on kirittänyt päättäjiä suunnittelemaan myös milloin uusia parkkipaikkoja, milloin uutta areenaa. Asukkaiden mielestä Raksila on kuitenkin jo nyt liikenteen piirittämä.
”Takapiha”, Tanja Torvikoski kiteyttää Raksilan roolin Oulun kaavoituksessa ja yleisessä arvostuksessa.
Hän näkee vanhassa rautatieläisten alueessa paljon sellaista hyvää, josta voitaisiin kehittää palveluita kaikkien oululaisten hyväksi - ilman valtavia rakennushankkeita.
”Raksilasta voitaisiin kehittää vetovoimainen Vanha Oulu.”
Asukasyhdistys järjestää Raksilassa kolmet juhlat vuosittain, ja Torvikoski toivoo, että muutkin näkisivät mahdollisuuden tapahtumien kehittelyssä. Myös rautatieläisten menneisyydestä voisi ammentaa, vaikka kahvilan muodossa, hän haaveilee.
Mummulassa asuvalla on kotiinsa luja tunneside. Niin luja, ettei edes isoäidin teettämä 80-lukulainen remontti ole haitannut, vaikkei lopputulos aivan oman mielen mukainen olekaan.
”Kattoa on laskettu reilusti halogeenien vuoksi, enkä itse olisi tehnyt niin. Mutta sehän on vain pintaa.”
Historia on pintaa tärkeämpää, ja siitä muistuttavat muun muassa Uuno Laukan historiallisista Oulu-kuvista otetut kopiot seinällä.
Tärkein paikka on keittiö, sillä sen pöydän ääreen on kokoonnuttu Tanja Torvikosken muistin mukaan aina.
”Lapsuudesta muistan esimerkiksi joulun tienoot. Tämän saman pöydän ääressä katselimme pimeässä loistavaa marketin valomainosta ja haimme sen houkuttamina suklaata.”