Unisen oloinen Jimi Pääkallo saapuu Bar No 9 -kantakuppilaansa Helsingin Uudenmaankadulla tyylikkäästi kymmenkunta minuuttia myöhässä. Mukaansa hän on ottanut kämppäkaverinsa Garyn.
Jimin ja kitaristi Garyn Technicolour-yhtyeen syyskuussa ilmestynyt esikoinen Way Out on saanut hyvän vastaanoton. Albumia on myyty 5 000 kappaletta, singlelohkaisut One Night ja Fireflies ovat soineet radioissa pitkin syksyä, ja palstatilaakin on irronnut. Soittajien kukkarossa menestys ei kuitenkaan vielä näy.
"Millainen budjetti Kalevalla on? Ei sulla olis heittää vaikka kymmentä euroa, niin saisin jotain safkaa", resuiseen villapaitaan sonnustautunut Jimi tiedustelee heti kättelyssä.
Jimi Pääkallon edellinen bändi Cliché ehti olla olemassa reilut kolme vuotta, mutta bändi hajosi melko pian levyn julkaisun jälkeen. Jimillä ja rumpali Dingolla oli samanlainen musiikkimaku, niinpä he perustivat Technicolourin.
Garyn Jimi ja Dingo poimivat mukaan koesoiton perusteella keväällä 2001. Hieman myöhemmin basisti Toni ja kosketinsoittaja Aki löytyivät Garyn kautta.
Suuntana ulkomaat
Technicolourin rockin suuret musiikilliset linjat olivat selvillä jo alkuvaiheessa, mutta soundimaailma hahmottui vasta ahkeran treenaamisen ja keikkailun myötä. Ensimmäistä levyäkin piti odottaa yli kaksi vuotta.
Levytyssopimus ei suinkaan irronnut pelkällä Jimi Pääkallon persoonalla, vaan bändi joutui tekemään useita demoja sopimuksen eteen. Julkkismuusikkona Jimin oli toki helppo päästä oikeiden ihmisten juttusille.
Omasta puolestaan Technicolour halusi levy-yhtiön, joka ymmärtää bändiä. Lopulta monista kiinnostuneista pisimmän korren veti monikansallinen EMI.
"Levy-yhtiön valinnan taustalla oleva teema oli se, että firma pystyy tilanteen tullen panostamaan ulkomaillekin. Totta kai haluamme tehdä asiat ensin kunnolla Suomessa", vihdoin pasta-annoksensa saanut Jimi selvittää.
"Vuoden 2000 jälkeen ei ole signattu yhtään bändiä, jolla levy-yhtiö ei katso olevan potentiaalia soittaa muuallakin kuin Suomessa. Jos levy-yhtiö haluaa bändin Suomea varten, se ottaa suomenkielisen bändin", Jimi huomauttaa.
Gary ja Jimi vaikuttavat olevan kaikin puolin tyytyväisiä Technicolourin esikoiseen.
"Olen ollut tosi otettu, kun ihmiset ovat sanoneet kuulleensa musiikissamme jotain samaa kuin niissä, joita itse kuuntelemme, tyyliin U2, Kent, Bon Jovi ja Coldplay", Gary sanoo.
Ei vain nuorisolle
Technicolour ei pidä itseään nuorisobändinä, vaikka levy-yhtiö bändiä nuoremmille kohderyhmille markkinoikin. Garylle ja Jimille on tärkeintä, että mahdollisimman monet pitävät. Fanipostia on tullut jopa yli 30-vuotiailta, jotka eivät tavallisesti ole kovin herkkiä antamaan palautetta.
"Jos katsoo musiikin historiaa, niin The Beatlesia pidettiin aluksi teinibändinä, mutta tänään se on maailman arvostetuin bändi. Samoin The Rolling Stonesin ympärillä oli aikoinaan teinihysteria, mutta nyt sitä käyvät kuuntelemassa kaiken ikäiset", Jimi vertaa.
"Ja suomalaisista bändeistä The Rasmus oli kymmenen vuotta sitten tosi teinibändi, mutta nyt se on koko kansan bändi", Gary lisää.
Way Out -debyytin kappaleet ovat kaikki Jimi Pääkallon säveltämiä ja sanoittamia. Sovitukset yhtye tekee yhdessä.
"Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että muutkin tekevät biisejä. Kosketinsoittaja-kitaristimme Aki on myös biisintekijä, mutta Way Outille halusimme vain minun biisejä, koska halusimme levystä mahdollisimman linjakkaan. Akikin oli sitä mieltä", Jimi sanoo.
"Ja kyllähän Garyn kitarointi riffeineen ja melodioineen on enemmän biisintekemistä kuin sovittamista. Sovittaminen on kappaleen ja melodian muokkaamista tiettyyn tyyliin, kun taas Gary tuo sinne uusia melodioita."
Jimin työskentelytapa kuulostaa hyvin romantisoidulta.
"Istun aika usein illalla tai yöllä keittiössä, kun omassa huoneessa on niin paljon muuta, että siellä ei oikein voi keskittyä. Keittiön pöydällä on yleensä laskuja, joihin kirjoitan sanoituksia", Jimi kertoo.
"Aamulla on jännä huomata, kun yön aikana lappuihin on ilmestynyt muutamia rivejä tekstiä. Heti tietää, että jotain uutta on taas syntynyt", Gary jatkaa.
Lempilyyrikoikseen Jimi nimeää Bonon, Bob Dylanin ja Bruce Springsteenin, joiden vaikutteita on turha mennä kieltämään. Oma vaikutuksensa on myös hänen lukemallaan englanninkielisellä kirjallisuudella.
Sinkkubiisien perusteella Technicolourin voi luokitella rakkauslauluja soittavaksi rockbändiksi, mutta tekstinikkarin itsensä mukaan levyllä ei ole yhtään romanttista rakkauslaulua. Sen sijaan veljellinen ja universaali rakkaus ovat toistuvia teemoja.
"Ihmisillä on tapana assosioida tekstit omaan elämään, niinpä ne assosioituvat usein omaan rakastettuun. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan", Jimi toteaa työntäen pasta-annoksen jämät Garyn eteen.
"Esimerkiksi Fireflies saattaa kuulostaa ensin rakkauslaululta, mutta kun kohteen vaihtaa vaikka jumalaksi, tekstistä tulee hyvin erityyppinen."
Technicolour esiintyy 45 Specialissa Oulussa torstaina 11. joulukuuta.
