Liiankin usein hyvät ideat kääntyvät nuhruiseksi toteutukseksi. Näin on käynyt pelituoleille. Ideoiden todeksi muuttaminen ja markkinoiminen näyttää jääneen pahasti puolitiehen. Niin jälleenmyyjät kuin kuluttajat ovat ulalla; mikäs tässä niin hienoa on? Idea päätyy luultavasti vuoden 2008 turhake -äänestykseen.
Parhaimmat pelituoli-innovaatiot ovat tulleet pelaajilta. Joku on "pimpannut" normaalista toimistotuolistaan kekseliäämmän, käytettävämmän ja erityisesti lompakolle ystävällisemmän mallin kuin markkinoilla näkee.
Autopelien ystävät ovat improvisoineet pelituolinsa oikeasta autosta. Auton tuoli antaa paremman ajoasennon kuin hypermuotoillut nahkalärpyttimet rullapyörineen.
Pelituolien arvoa ei kuitenkaan pidä väheksyä. Parhaimmassa tapauksessa oikein toteutettu idea vie pelaamisen uudelle aikakaudelle taas kerran.
Otetaan esimerkiksi analogisten peliohjainten tulo konsolipelaamiseen 1990-luvun puolivälissä.
Kolikkovideopelijätti Atari oli todistettavasti ensimmäinen, joka lähti kehittämään analogista peliohjainta videopeleille.
Nintendo poimi idean ja lanseerasi 3D-tattinsa loppuvuodesta 1995. Samalla se loi uuden standardin peliohjaimille, joten on luonnollista, että muut seurasivat perässä.
Playstation kehitteli oman version analogisesta ohjaimesta, joka oli Nintendon mallia kestävämpi, mutta lähes kaikilta muilta avuiltaan heikompi.
Kehityksen vei huipuille Xbox, jonka ohjaimen analogiset "tatit" olivat huippulaatua niin tarkkuudeltaan kuin kestävyydeltään.
Vuoden 2006 lopussa joulumarkkinoille tuli jälleen uusi Nintendo. Yhtiö lanseerasi Wii-konsolinsa kanssa kaukosäädintä muistuttavan Wii Remote -ohjaimen ja - kablam! - kilpailijoiden on jälleen vastattava haasteeseen.
Kenties pelituolilla? Kenties joulumarkkinoille vuonna 2012?