Oulussa Iinatin lenkin parkkipaikalle, lumikasan syrjään, hankkiutui suksineen nalle nimeltä Toinen. Sillä on kainalossaan palkinto. Ei siitä, että olisi ollut nopein tai hypännyt muita pitemmälle. Kyseessä on reilun pelin (fair play) -palkinto.
Toinen ei ole hiihtänyt moottorikelkkareitillä eikä vihastellut koiralle, joka latua ylittäessään on muutaman laukan ladullakin ottanut. Ymmärtämätöntä kävelijääkin se opasti ystävällisesti. Myöskin latua -pyynnön se lausui hillitysti, lisäten vielä leikkisästi silivupleen.
Tietenkään ei Toinen ole yrittänyt nopeampaansa sauvalla lyödä, saatikka tönittää tätä kumoon.
Mistä sitten nimi Toinen? Nallen kotona kävi kesällä kylässä perhe, jonka nuoret tyttäret leikkivät isäntäperheen kahdella nallekarhulla. Siinä oli Nalle Puh ja nimetön kumppaninsa.
Lähtömoikkaus: ”Heippa Puh, heippa toinen” antoi Puhin kaverille pysyvän nimen Toinen. Puhinhan tuntevat ”kaikki”. Toinen ei ollut mikään kuuluisuus, ei Upponalle, ei Titinalle.
Nautinnollisia hetkiä ladulle.