Euroopan unionissa huoltovarmuus, sotilaallinen liikkuvuus ja vaihtoehtoiset merireitit ovat nousseet keskiöön. Muuttunut turvallisuustilanne ja Itämeren haavoittuvuus ovat johtaneet siihen, että EU:lla on rahoitusikkuna auki rajat ylittäville liikenneyhteyksille, jotka vahvistavat huoltovarmuutta ja kansainvälistä logistiikkaa. Siinä on myös Suomen mahdollisuus.
Suomi on tehnyt osittain oikeansuuntaisia ratkaisuja. Hallituksen päätökset käynnistää Rail Nordican suunnittelu ja selvittää raideleveyden EU-yhteensovittaminen osoittavat, että huoltovarmuuden merkitys on tunnistettu.
Kuten tiedämme, resurssit ovat rajalliset ja siksi on syytä pohtia, missä hankkeissa ne käytetään tehokkaimmin. Esimerkiksi Turun tunnin juna, jonka kustannusarvio on noin kolme miljardia euroa, on merkittävä investointi. Nyt on tärkeää arvioida, miten se sijoittuu suhteessa huoltovarmuutta ja kansainvälistä liikkuvuutta vahvistaviin ratkaisuihin, kuten Rail Nordicaan.
Suomi tarvitsee Nato-yhteensopivia liikenneyhteyksiä Eurooppaan. Suuria vaihtoehtoisia hankkeita on esitetty paljon, mutta niiden toteutus on kallista ja prosessit hitaita. Esimerkkejä keskusteluissa olevista visioista: Tallinnan tunneli 10–20 miljardia euroa, Vaasa–Uumaja (Merenkurkun silta) 5–30 miljardia euroa ja Turku–Tukholma-junayhteys 10–20 miljardia euroa. On syytä olla realistinen: mitä saadaan nopeasti ja pienemmillä kustannuksilla? Ratkaisuista Rail Nordica on nopeimmin toteutettavissa oleva ja kustannustehokkain ratkaisu.
Haaparanta–Oulu-vaihe on kokonaisuuden ensimmäinen ja välttämätön osa. Se turvaa Suomen huoltovarmuutta, sotilaallista liikkuvuutta ja ulkomaankauppaa. Lisäksi se tukee miljardiluokan teollisia investointeja ja vientiä, yhdistäen maamme teollisuusalueet tehokkaasti Euroopan verkostoihin.
Raideleveyden EU-standardin mukainen ulottaminen Ouluun saakka maksaisi noin 670 miljoonaa euroa. Luonteva jatkovaihe olisi raideleveyden yhteensovittaminen Rovaniemelle asti. Tämä vahvistaisi Suomen asemaa TEN-T-ydinverkossa, turvaisi yhteyksiä Pohjois-Suomen ja arktisten merireittien kautta ja täydentäisi Rail Nordica -kokonaisuutta. Koko Oulu–Haaparanta–Rovaniemi-kokonaisuuden kustannus olisi noin 1,5 miljardia euroa.
Kokonaisuuden kannalta on ratkaisevaa nähdä Rail Nordican raideverkko, Pohjanlahden ja arktisten merireittien toimivuus sekä riittävä jäänmurtajakapasiteetti yhtenä Suomen huoltovarmuutta ja kansainvälistä logistiikkaa vahvistavana kokonaisuutena. Ruotsissa pohjoisen merkitys on tunnistettu ja Luulajaan on sijoitettu riittävä jäänmurtajakalusto, jotta arktiset merireitit pysyvät auki.
Haaste ei ole suunnan puute, vaan priorisointi. Oikeansuuntaiset päätökset menettävät merkitystään, jos resurssit kohdennetaan hankkeisiin, jotka eivät tässä ajassa vahvista huoltovarmuutta ja kansainvälistä liikkuvuutta. Nyt olisi perusteltua arvioida, mitkä hankkeet palvelevat Suomen asemaa EU:ssa ja globaalissa logistiikassa ja siinä, missä järjestyksessä ne kannattaa toteuttaa.
Johanna Karjula
kaupunginvaltuutettu (kesk.), kaupunginhallituksen 1. vpj., Oulu