”Demokratian aluksen, joka on kyntänyt kaikki myrskyt, saattaa upottaa itse laivassa syntynyt kapina” (Grover Cleveland, Yhdysvaltain presidentti 1885-1859, 1893-1897).
Viime vuosisadalla demokratiat joutuivat olemassaolonsa kovimpiin myrskyihin, mutta selvisivät voittajina. Toisen maailmansodan jälkeistä aikaa voidaankin pitää länsimaissa demokratian kultakautena. Jälleenrakentajia ajoivat eteenpäin Ranskan suuren vallankumouksen ihanteet. Yhteiskuntien uskottiin luovan kansalaisilleen turvallisen ympäristön ja mahdollisuuden hyvään elämään. Yhteiskunta miellettiin yhteisvastuulliseksi kodiksi ja se loi vahvan luottamuksen demokraattiseen järjestelmään.
Juuri luottamus on se liima, joka pitää yhteisöt ja yhteiskunnat koossa, saa niiden jäsenet toimimaan yhteisen hyvän puolesta ja samalla odottamaan, että saa oman, oikeudenmukaisen osuutensa yhteisestä hyvästä.