Anja Portinin neljäs lastenkirja Radio Popov sai alkunsa kuvasta Portinin päässä. Siinä poika makaa yksin eteisen lattialla ja odottaa unta. Sitten postiluukusta tipahtaa jotakin, joka muuttaa pojan elämän suunnan.
Portinille on tyypillistä, että hänen kirjansa lähtevät liikkeelle yksittäisestä kuvasta.
Edellistä aikuisten romaaniaan Muistokirjoitus kirjoittaessaan Portin tutustui taustatyönä radion historiaan. Sieltä hänen silmiinsä osui venäläinen radionkehittäjä Alexandr Popov. Portin keksi nimen Radio Popov ja näistä alkukuvista hän alkoi kehittää tarinaa yksinäisten lasten omasta radiokanavasta.
Kirja sai 30 000 euron arvoisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Voittajan valitsi näyttelijä Christoffer Strandberg.
Radio on kiehtova väline visuaalisen tulvan maailmassa
Portin pitää itsekin radion kuuntelemisesta.
– Radio on kiehtova väline. Kun miettii aikamme visuaalista tulvaa, joka tulee kaikkialta, niin radio on siitä irrallaan. Se on ääneen ja kuuntelemiseen liittyvä väline.
Radio sopii sen takia myös kirjan teemaan lasten kuulluksi tulemisesta. Lasten pitäisi tulla kohdatuksi sellaisena kuin he ovat. Radio Popovissa on aikuisia, jotka kuuluvat "herkkäkorvaisiin". He aistivat jo kaukaa unohdetun lapsen läsnäolon.
Portinin mielestä jokainen lapsi tarvitsisi elämäänsä "herkkäkorvaisen".
– Jollekin se voi olla oma vanhempi, jollekin sukulainen, opettaja, naapuri tai kaverin vanhempi. Olisi joku aikuinen, joka kuuntelee, rohkaisee ja ottaa vakavasti.
Eri tavalla yksinäisiä lapsia
Radio Popovin juontaja on Alfred-poika, jolla ei ole äitiä. Alfredin isä taas on maailmalla reissaava uraohjus, joka ei ole koskaan kotona. Silloin kun on, hän ei jaksa keskittyä lapsensa kuulumisiin.
Yksinäiset lapset aamuyön yksinäisinä tunteina omissa huoneissaan saavat yhteyden radion välityksellä.
On tyttö, jonka vanhemmat ovat alkoholisteja ja kotona on aina vieraita mekastamassa. On isoveli, joka huolehtii pikkusiskonsa nukkumaan ja laittaa tälle iltapalan, koska yksinhuoltajaäiti joutuu tekemään montaa työtä ja vielä opiskeleekin työn lisäksi. On paljon sairastellut tyttö, jonka rikkaat vanhemmat suojelevat yksinäiseksi. Tyttöä ei uskalleta päästää tapaamaan muita lapsia.
– Yksinäiset lapset ovat kirjallisuudessa vanha teema. Halusin tuoda teeman tähän päivään, oman aikamme perheiden ongelmiin ja kohtaloihin. Toki niitä vain väläytetään kirjassa.
Millä tavalla kirjoittaa vakavasta aiheesta lapsille?
Portin kirjoittaa sekä aikuisten että lastenkirjoja ja yhtä lailla tietokirjoja kuin kaunokirjallisuutta.
– Samat kysymykset nousevat esille kaikessa kirjoittamisessa. Kielen ja kerronnan yksityiskohtiin menevät ratkaisut seuraavat aina mukana.
Lapsille kirjoittaessa Portin joutui pohtimaan, että kun kirjoittaa vakavasta aiheesta kuten yksinäisyydestä, millä tavalla sen kirjoittaa.
– Kun kertoo lapsen näkökulmasta, täytyy miettiä, mitä lapsi tietää ja millä tavalla hän puhuu. Kirjailijan työtä on eläytyä erilaisten ihmisten rooliin, olivat he minkä ikäisiä tahansa.
Portinin mukaan pitää antaa tilaa myös omille lapsuuden tuntemuksille, jotka ovat ehkä tallella.
Anja Portin
Syntynyt Oulussa 1971, asunut ensimmäisen vuoden Oulussa ja kouluvuodet Jyväskylässä.
Asuu perheensä kanssa Helsingissä.
Kirjoja: Radio Popov, S&S (2020), Tumppu ja kellotornin arvoitus, Tammi (2020), Muistokirjoitus, S&S (2019), Ava ja oikukas trumpetti, WSOY (2017), Otso ja varpaansyöjät, WSOY (2015), Sarajevon kirjat, Savukeidas (2015) ja Maisteri Starkin arkisto, Musta taide (2015).
Filosofian ja oikeustieteen maisteri. Opiskeli Helsingin ja Turun yliopistoissa. Oli heti valmistumisen jälkeen lyhyen aikaa tutkijana Turun yliopistossa ja Åbo Akademin Ihmisoikeusinstituutissa.
Työskennellyt toimittajana Helsingin Sanomissa ja kustannustoimittajana WSOY:ssa.