Raatin uimahalli on lakkautusuhan alla ja sitä perustellaan korkeilla ylläpito- ja korjauskustannuksilla sekä uusilla suurilla uimahalleilla. Vanhan uimahallin tilalle Raatiin suunniteltaisiin sisäliikuntatiloja. Perustelu ontuu. Sisäliikuntatiloja Oulussa on jo runsaasti – uimahalleja ei.
Raatin uimahalli kuntosalineen ja kahvioineen on matalan kynnyksen lähiliikuntapaikka, joka palvelee erityisesti Tuiran ja lähialueiden asukkaita. Se on monille lapsille, ikäihmisille ja perheille ainoa realistinen mahdollisuus säännölliseen liikuntaan.
Suuret, modernit hallit ovat toki hienoja uintipaikkoja ja sopivat hyvin kunto- ja kilpauinnin vaateisiin, mutta kaikille ne eivät ole saavutettavia: melu, tilojen koko ja etäisyys voivat muodostaa kynnyksen liikkumiselle.
Uimahalli on myös yhteisöllinen tila. Se ei ole vain liikuntapaikka vaan osa arkea, kohtaamisia ja hyvinvointia. Vesiliikunnan terveysvaikutukset ovat kiistattomat: se ylläpitää kuntoa, ehkäisee sairauksia ja tukee mielenterveyttä. Näitä vaikutuksia ei voi mitata vain vuosibudjetin numeroilla. Vesiliikunnan hyödyt, tuttujen ihmisten kohtaaminen ja uusien ystävyyssuhteiden solmiminen tutussa ympäristössä maksavat itsensä pitkällä aikavälillä moninkertaisesti takaisin, myös kansanterveytenä.
Raatin uimahallilla on lisäksi kulttuurinen ja arkkitehtoninen arvo. Se on osa oululaista kaupunkihistoriaa ja rakennettu aikana, jolloin liikunta nähtiin osana kansanterveyttä ja tasa-arvoa. Alkuperäinen käyttötarkoitus ja suunnitelma ansaitsevat kunnioitusta – kaikkea ei pidä purkaa tai muuttaa vain siksi, että se ei ole uutta.
Kun kaupunki pohtii säästöjä, pitäisi kysyä, mistä oikeasti kannattaa säästää ja onko säästö säästöä ensinkään. Lähiliikuntapaikkojen heikentäminen osuu niihin, joille liikkuminen ei muutenkaan ole itsestäänselvyys. Kaupunki, joka säästää yhteisöllisestä lähiliikuntapaikasta, uimahallista, maksaa myöhemmin kalliimman laskun terveyden ja yhteisöllisyyden rapautumisena. Pelastetaan siis Raatin uimahalli.
Virpi Karhu
Oulu