Qstockin tarjonnasta löytyi taitavia tulkitsijoita ja musiikkia moneen makuun. Yleisöä innostivat niin uudet nimet kuin tutut konkarit, ja jäähyväiskonserteistakin nautittiin.
Qstockin perjantaita hallitsivat taidokkaat naissolistit.
Jenni Vartiainen saapui lavalle kuninkaantuolissa kannettuna. Jalkapöytänsä telonut artisti nimitti keikkaa elämänsä erikoisimmaksi. Onnettomuudestaan huolimatta laulaja oli erittäin energinen ja hyvässä vedossa, ja joutui jopa torumaan paikallaan pönöttävää yleisöä. Keikan korostuneen konevyöryinen sovitus toi mieleen ruotsalaiskollega Robynin.
Raikas tuore lupaus Vesta sai tiivistunnelmaisessa Sirkusteltassa hurmioituneen vastaanoton. Cruella DeVil-kampaukseen ihastunut laulaja esiintyi teatraalisen viileästi, ja loi vakavia katseita vuoroin narisevasti naukuen, vuoroin kiusoittelevasti huokaillen. Hitti Ota varovasti täräytettiin jo keikan alkupuolella, ja siirsi show'n painopisteen efekteillä pelailusta bändivoittoisempaan suuntaan. Jenni Vartiaisen Vain elämää -lainojen tapaan myös Vesta luotti coverin lumoon, ja esitti Paperi T:n Paniikin.
Illan täydensi brittähti Lily Allenin herkkä ja kouriintuntuva elektropop-keikka.
Lauantai oli rockin juhlaa. Satellite Stories aloitti viimeisen festivaalikeikkansa mahtipontisesti Sibeliuksen sävelin, jatkaen kaihoisilla Coupons ja Carried Away-uutuussingleillä. Ryhmä soitti eloisasti ja dynaamisesti kuin viimeistä päivää, mutta Rytmirannan yleisö oli selvästi polttavan ilta-auringon uuvuttava. Vasta isot radiohitit Australia, Kids Aren't Safe in the Metro ja Campfireinnostivat kuulijat toden teolla tanssimaan. Laulaja Esa Mankisen falsetit kaikuivat kirkkaina ja kitaristi Marko Heikkisen riffit soivat komeasti, eikä yleisön aplodeja tarvinnut kummemmin houkutella. Hieman vakavissaan ja tosissaan vedetty haikea keikka päättyi osuvasti jäähyväispuheeseen. Kitaroita ei paiskottu maahan, joskin läheltä piti.
Nuoren polven veteraaniyhtye The Rasmus onnitteli heti alkuun Qstockin järjestäjiä festivaalin mittavasta kasvusta. Bändin esiintyminen oli varmaa ja selkeää, suuriin linjoihin tukeutuvaa suorittamista. Vaikka yhtyeen ikivihreät saivat festarikansan kiihkoihinsa, ulosanti oli paikoin laiskaa ja väsynyttä: laulaja Lauri Ylönen esimerkiksi sekoili tutun, sinfonisen Liquid-kappaleen sanoissa.
Illan valovoimaisimmasta show'sta vastasi Disco Ensemble, joka tuntui myös saaneen puhtia lopetuspäätöksestään. Strobovaloilla rytmitetty, hengästyttävä keikka puhkui hikeä ja raakaa voimaa, ja Sirkusteltta muuttui jo ensitahdeilla kaikuvaksi ihmismerikaraokeksi. Muun muassa Drop Dead, Casanova sekä Second Soul puskettiin niin ankaran latauneella temmolla, että tila vaikutti liian pieneltä näin lujaluontoiselle yhtyeelle.
Lue kaikki Qstockiin liittyvät jutut. Sekä katso kuvagalleriat festarien perjantailta ja lauantailta.