Lauri Louhivirta rakentaa parhaillaan omaa taloaan Oulun Toppilansaaren ensi kesän asuntomessualueelle. Alusta pitäen liikuntavammaiselle suunnitellussa asunnossa arki sujuu, mutta miten elämä pyörätuolin kanssa onnistuisi Heinolan messutaloissa?
Muutama sopisi hyvin asumiseenkin. Joissakin asunnoissa kerrosten välillä siirtyminen onnistuu ulkokautta, se käy kyläillessä mutta ei jokapäiväisessä elämässä. Monessa kohteessa on pihaportaiden rinnalla luiska, se helpottaa myös lastenvaunujen tai kottikärryn työntämistä.
Onko asuntomessuilla tapahtunut tässä suhteessa edistystä?
Olen käynyt neljänä vuonna asuntomessuilla, ja joka vuosi pääsen yhä useampaan taloon. Täällä esteettömiä kohteita on tähän mennessä eniten. Myös asenteissa on edistystä, monet esittelijät näkevät pyörätuolilla liikkuvankin potentiaalisena asiakkaana, eivätkä ryhdy säikähtäneinä katselemaan pitkin seiniä. Liikuntavammaisetkin rakentavat!
Mikä on yleisin virhe?
Turhat kynnykset haittaavat liikkumista. Matalat portaat loivalla sisääntulokäytävällä eivät hyödytä ketään. Toisinaan luiska on liian jyrkkä ja kaidekin puuttuu, esimerkiksi esteettömäksi tarkoitetussa rantasaunassa. Liikuntavammaisissakin on eroja, vaikka osa esteistä selviäisikin, pitäisi reitit suunnitella heikoimman ehdoilla. Hankala rinnemaasto on tekosyy, asiat voidaan ratkaista jos on halua.
Yleisesti olisi hyvä varautua tulevaisuuteen ja mahdolliseen liikkumisesteisyyteen mitoittamalla tilat väljiksi ja varattava esimerkiksi tila hissille, jos kerroksia on useampia. Silloin muutos on helppoa ja kivutonta, jos tarve tulee yllättäen ovat myös muutosten kustannukset moninkertaiset. Asukkaan kannalta tässä on se ongelma, että varautuminen on tehtävä omalla rahalla, kun taas yhteiskunta kustantaa suuriakin korjauksia viimeistään muutaman oikeusasteen jälkeen.