Pyhimys eli Mikko Kuoppala, 37, kertoo kappaleidensa aiheiden kumpuavan monimuotoisesta ja ristiriitaisesta maailmasta, jossa elämme. Valmiita vastauksia ei ole. On vain hirvittävä määrä kysymyksiä.
Musiikki tuli Kuoppalan elämään pääkaupungin lähiössä osana urbaania kaupunkikulttuuria, kuten myös rullalautailu ja graffitit 1990-luvulla.
– Olen myös skeitannut ja tehnyt graffiteja. Mutten ollut tarpeeksi hyvä skeittaaja, ja graffitien teko taas oli laitonta. Sitten saimme kavereiden kanssa ajatuksen, että räpätään.
Kaverit olivat samat kuin Teflon Brothersissa, johon Kuoppala kuuluu tänäkin päivänä.
Kuoppala pyrkii liittämään kappaleisiinsa tarinan.
– Musiikki ei ole paras ilmaisukanava tarinalle vaan ennemminkin tuokiokuvalle ja tunnelmalle, ja tarinanpätkä saattaa tukea sitä. Lähtökohta voi olla jokin tilanne tai ehkä motiivi. Tarina on kappaleissani väline, tunnelma itseisarvo, Kuoppala kiteyttää.
Tekstin tekeminen on itsenäistä ja intuitiivista puuhaa. Jos Kuoppala on yksin ja paljaana kirjoittanut jonkin riipaisevan tekstin, on hän kuitenkin samalla valmistautunut siihen, että kappale tulee suuren yleisön tietoon.
– Mitä isompi asia on aiheena, sitä hävettävämpi se itselle on. Häpeä on perustunne, eikä ihminen halua paljastaa itseään. Silti yritän ajatella, että kirjoitan biisejä ilman suojaa.
– Aluksi saattoi olla outoa esittää omia tekstejä, mutta se on tullut osaksi prosessia. Kerran julkaistu biisi annetaan muiden omaisuudeksi ja vaikka sitä haluaisi muuttaa jälkeenpäin, ei voi tehdä enää niin. Ihmiset luovat kappaleille omia merkityksiään, ensi vuonna 20 vuotta alalla ollut artisti kertoo.
Pyhimys keikkailee pääesiintyjänä Oulun yliopiston lukuvuoden avajaistapahtumassa Vulcanaliassa Club Teatrialla syyskuun 11. päivänä.
Lue tämä juttu kokonaan ja muut Kalen! jutut näköislehdestä. Kale! on Kalevan letkeä lehti kaupunkilaiselle.