Mainos

Py­hä­jo­ki­nen maa­ta­lous­yrit­tä­jä Toni Kippola tuplaa kar­ja­lu­kun­sa – Rau­ta­lan tilalle val­mis­tu­va sadan emo­leh­män pi­hat­to- ja ruo­kin­ta­ti­la on 800 000 euron in­ves­toin­ti

Pyhäjokinen maatalousyrittäjä Toni Kippola kasvattaa karja­lukua 50:stä 100 lehmään

Herefordrotu kestää hyvin kylmyyttä eikä tarvitse lämmitettyä navettaa. Toni Kippolalla on myös muutamia ylämaankarjan pitkäsarvisia ja -karvaisia lehmiä.
Herefordrotu kestää hyvin kylmyyttä eikä tarvitse lämmitettyä navettaa. Toni Kippolalla on myös muutamia ylämaankarjan pitkäsarvisia ja -karvaisia lehmiä.
Kuva: Ester van Dam

Pyhäjoen Parhalahdessa sijaitsevalle Rautalan tilalle on valmistumassa sadan emolehmän pihatto-, ruokinta- ja lannankeräystilat.

Rautalan tilan rakennusinvestoinnin takana on ajatus eläinten hoitamisen helpottamisesta ja keskittämisestä. Laajennuksen myötä karjaluku kasvatetaan viidestäkymmenestä lehmästä sataan.

”Kaikki eläimet saadaan yhteen paikkaa. Niiden päivittäinen hoito ja ruokinta helpottuvat”, maatalousyrittäjä Toni Kippola selvittää.

Investointi maksaa 800 000 euroa. Pihatossa on sata emolehmä- ja vasikkapaikkaa, 20 loppukasvatuspaikkaa nuorkarjalle sekä neljä siitossonnin paikkaa.

Uusi navetta-alue sijaitsee kylän laidalla, parin kilometrin päässä talosta. Sen vieressä on myös laitumia.

Kippolaa iso investointi ei hirvitä. Maatalousyrittäjän rohkeus nousee halusta jatkaa tuotantoa.

”Ei ole käynyt mielessäkään, että lopettaisin tai vähentäisin”, Kippola toteaa.

Uusi maailmantilanne on kuitenkin pysähdyttänyt. Tilalla 90 prosenttia rehusta tulee omilta pelloilta. Se on osa huoltovarmuutta.

Lannoitteita ei tarvitse ostaa. Uuden pihaton alue valetaan betonista, jotta kaikki lanta saadaan talteen ja hyödynnettyä. Sen arvo on noussut.

Kausityöntekijöitä ja yksi vakituinen

Kippola suunnittelee vakituisen työntekijän palkkaamista. Kesäaikaan hänellä palkkalistoilla joitakin kausityöntekijöitä. Intoa maatalouteen riittää.

”Aina kun peltoa on myynnissä, sitä pitää yrittää hankkia.”

Rautalan tila tuottaa vasikoita, jotka lähtevät noin puolivuotiaana loppukasvatukseen lihakarjatiloille. Lisäksi tila tuottaa itse jonkun verran naudanlihaa.

Tuotannossa on vahvasti mukana myös metsätalous sekä koneurakointi erikoiskoneilla. Esimerkiksi radio-ohjattavalla pienoisniittokoneella voidaan niittää kaltevia kohteita, kuten moottoritien pientareita.

Laidunnus on merkittävässä osassa lehmien kasvatusta. Rautalan tila on luomutuotannossa. Tilan pinta-alaan kuuluu sata hehtaaria omaa maata, sata hehtaaria vuokramaata ja sata hehtaaria luonnonlaitumia.

”Nurmirehun tuotannossa käytän nurmen pitkäaikaista kasvatusta. Siinä maata ei kynnetä”, Kippola kertoo.

Toni Kippola on jättänyt joitakin hiehoja eli nuoria lehmiä kasvamaan emolehmiksi. Herefordrodun lehmä on rauhallinen, utelias ja varovainen.
Toni Kippola on jättänyt joitakin hiehoja eli nuoria lehmiä kasvamaan emolehmiksi. Herefordrodun lehmä on rauhallinen, utelias ja varovainen.
Kuva: Ester van Dam

Laiduntamalla maisemanhoitoa

Kippolan sydäntä lähellä on maiseman hoito. Itse asiassa yrittäminen ja lihakarjan tuotannon aloittaminen sai alkunsa maisemahoitokurssista.

Luonnonlaitumet ovat merenrannan Natura-alueita, jonne osa Rautalan tilan lehmistä viedään kesän ajaksi. Laidunnuksella hoidetaan rantaniittyjen perinnebiotooppeja.

”Laiduntamisella estetään maiseman umpeen kasvaminen ja pystytään säilyttämään laiduneliöstö ja laidunkasvit.”

Hoitotoimiin kuuluu sielläkin karjan tarkkailu ja aitojen huolto. Laiduntamisesta on kertynyt kokemusta kohta kaksikymmentä vuotta.

”Maiseman hoito on palkitsevaa. Saa olla paljon luonnossa ja näkee luonnon kiertokulun keväästä syksyyn. Linnut ovat lisääntyneet laidunalueella”, Kippola sanoo.

Lihatuotteelle oikea hinta

Puhe kääntyy maatalouden kannattavuuteen.

”Lihatuotteelle pitäisi saada oikea hinta, että lihakarjan tuotanto jatkuisi Suomessa. Kaupalla on liian vahva asema hinnoitella tuotteet.”

Kippola uskoo, että lihantuotanto jatkuu.

”Menetelmiä voidaan kehittää. Laiduntaminen on eettisesti kestävää.”

Kippola pitää ruoantuotannon omavaraisuutta tärkeänä.

”Se ei säily mitenkään muuten kuin säilyttämällä maatalous Suomessa tuotantokykyisenä. Tuntiruuassa on monta epävarmuustekijää.”

Parhalahdessa lehmiä ei ole enää muilla tiloilla kuin Rautalassa.