Pyhäjoen kirkkoon on hankittu lahjoitusvaroin lasimaalaus, jonka tarkoitus on juhlistaa ensi vuonna 50 vuotta täyttävää kirkkoa. Olemme tyrmistyneitä!
Kirkon täydellisyyttä hipovaan arkkitehtuuriin on tehty merkittävä lisäys, joka on aivan eri maailmasta. Itse teoksessa ei ole mitään vikaa, se on kaunis, mutta se on kertakaikkisen sopimaton ympäristöönsä.
Pyhäjoen kirkon suunnittelukilpailun voitti 1970- luvulla Arkkitehtuuritoimisto Karvala & Silvennoinen 161 ehdotuksen joukosta. Kirkko on ollut tähän saakka rikkumattomasti kokonaissuunniteltu ja kirkossa on vallinnut täydellinen harmonia.
Miten siis on mahdollista, että pieni porukka – ilman mitään visuaalista osaamista – on voinut tehdä päätöksen muuttaa arkkitehtuuria niin raisusti kuin nyt on tehty? Ja annettu ilmeisen vapaat kädet yksittäiselle lasimaalauksen tekijälle?
Nyt puhutaan sentään arvokkaasta kirkkorakennuksesta, jonka suunnitteluun oli aikoinaan hankittu suunnittelukilpailun kautta parhaat voimat tekijöiksi. Kyseiset arkkitehdit ovat suunnitelleet useita moderneja kirkkoja ja tämä kunnia on osunut melko harvalle arkkitehdille.
Olisivatko kirkon suunnittelijat päätyneet suunnitelmissaan tuollaiseen ratkaisuun kuin nyt on tehty? Eivät olisi.
Ja miksi eivät? Korkea ikkuna on kirkon sisätilan merkittävin yksityiskohta – nyt se on rikottu.
Ikkunasta näkyvä maisema on kirkon sisätilan kannalta tärkeä asia – nyt se on osin peitetty.
Lasimaalauksen värit ovat kirkon muuhun väritykseen täysin sopimattomat. Kirkossa on lasimaalauksen myötä lähekkäin kaksi melko samankokoista ristiä, ja ne riitelevät keskenään.
Aiemmin auringonvalo pääsi ikkunoista puhtaana kirkkoon valaisten kauniisti alttarin takaseinän ja alttarialueen. Nyt nämä alueet värjäytyvät osin siniseksi.
Jos esimerkiksi Temppeliaukion tai Tapiolan kirkkoon tehtäisiin vastaava muutostyö niin siitä seuraisi valtakunnallinen mekkala.
Kuka suojelisi Pyhäjoen kirkkoa maallikoiden muutostöiltä?
Harmittavasti Pyhäjoen kirkko ei ole suojeltu rakennus. Jos se sitä olisi, Pyhäjoen kirkkoa koskisivat tiukat määräykset eikä tällaista olisi päässyt tapahtumaan.
Nyt tilanne näyttää olevan se, että matalalla kynnyksellä ja maallikkovoimin voidaan tehdä mitä vain arkkitehtuurin tuunaamista.
Tässähän ei ole kyse siitä, onko riittävästi kuultu seurakuntalaisia tai onko tarpeeksi monta ihmistä ollut pohtimassa asiaa. Eikä siitäkään, oliko kirkkovaltuustolla valtuuksia hankkia lasimaalaus. Valitettavasti heillä oli.
Kyse on siitä, kannattaako ylipäätään mennä koskemaan kirkon arkkitehtuuriin ja vielä noin ronskilla tavalla. Muutostöissä pitäisi olla ehdottoman tarkka valvonta ja toteutus pitäisi löytyä valtakunnallisen kilpailun kautta.
Ihan ensimmäiseksi on hyvä kuulla kirkon suunnitellutta arkkitehtiä. Harvoin maallikkovoimin saadaan paranneltua alkuperäistä ehdotusta.
Pitkään saimme ihailla kotikirkkoamme ja olla siitä ylpeitä. Jatkossa kaipaamme sitä, mitä joskus oli, nimittäin täydellistä harmoniaa.
Iiris Kallunki
graafinen suunnittelija, Kokkola
Mailis Viro
kuvittaja, Joutsa
Silja Paaso
artesaani, Tyrnävä
Heidi Ylimäki
lähihoitaja, Tyrnävä
Heli Kallio
lähihoitaja, Espoo
Soili Leinonen
farmaseutti, Oulu