Teollistuminen edellytti luonnon ja inhimillisen kehittyvän kulttuuriin erottamista toisistaan. Vihreän ja digitaalisten siirtymien samanaikaisuus on synnyttänyt tarpeita tarkastella uudelleen ihmisyyttä toiminnallisena suhteena ei-inhimilliseen ympäristöön.
Arvot ja elämäntavat nähdään riippuvaisina yksilöiden sekä heidän fyysisen ympäristönsä välisestä vuorovaikutuksesta. Muutosta määrittää ja kiihdyttää luontoperustaisten arvojen yleinen vahvistuminen. Pysyvyyden ajatuksen rinnalle on noussut palautumis- ja uudistumiskykyyn liittyvien ominaisuuksien arvostaminen yhtenä tulevaisuuden yrittäjyyksiä ja toimeentulon muotoja määrittävänä tekijänä.
Jatkuvan kasvun ajatus on korvautumassa ekosysteemien kaltaisella sopeutumisella. Kestävään kehitykseen ja hyvinvoinnin edistämiseen tähtääville (lisä)arvoille on aktiivisesti rakennettava mahdollisuus tulla uuden taloudellisen osaamisen kiihdyttämisen piiriin.