Aavaa aapaa jatkuu niin kauas kuin katse yltää.

Helteiden haalistaman heinikon, pettävien mättäiden ja mustien rimpien keskellä mutkittelee metsän nauha. Harmaantuvat kuuset, lahoavat koivut ja ihmisenkorkuiset pajukot opastavat perille.

Missä aavalla on metsää, siellä on puro.

Ja missä on puro, siellä on kala.

Ei mikä tahansa, vaan yksi kaikkein kiehtovimmista.

Pieni mutta korea, mustine ja punaisine pilkkuineen.

Äärimmäisen arka mutta iskiessään niin ärhäkkä, että siima melkein soi.