Lähes 30 000 ehdokasta kuntavaaleissa, hiukan yli 10 000 aluevaaleissa. Isoon kaartiin mahtuu monenlaisia ihmisiä monenlaisista taustoista. Se on tärkeää.
Viime päivien uutiset ovat valottaneet ehdokkaista myös sellaisia taustoja, joita tuskin voi pitää meriittinä luottamustehtäviin mutta jotka äänestäjän on hyvä tietää. Uutiset ovat kertoneet, ehdokkaiden rikostuomioista ja -syytteistä.
Iltalehden selvityksessä ilmeni 365 sellaista ehdokasta, joilla on rikoksista joko vankeus- tai sakkorangaistus. Lehti on ottanut koosteeseen ne ehdokkaat, joiden tuomiot ovat vuosilta 2021–2025. Toinen rajanveto oli, että tuomio on ollut ehdotonta tai ehdollista vankeutta tai vähintään 50 päiväsakon suuruinen.
Pohjois-Pohjanmaalla tällaisia ehdokkaita pyrkii aluevaltuustoon yhteensä kuusi, kunnanvaltuustoihin 15.
Viisi yleisintä tuomiota ovat IL:n mukaan törkeä rattijuopumus, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, pahoinpitely, petos ja rattijuopumus. Kirjo on kuitenkin laaja. Talousrikokset ovat yleisiä.
Helsingin Sanomat laski, kuinka moni kuntavaaliehdokas on saanut yhden tai useamman rikossyytteen vuosina 2020–2025. Syyte ei tarkoita tuomiota, sillä noin viisi prosenttia syytteistä hylätään käräjäoikeuksissa.
Kaikista ehdokkaista vajaat kolme prosenttia on saanut ainakin yhden syytteen. Kun koko väestössä syytteen saaneiden osuus on HS:n mukaan noin viisi prosenttia, kuntavaaliehdokkaat ovat keskivertokansalaisia tahrattomampia.
Se piirre nousee joka tapauksessa esiin, että ehdokkaiden taustojen tarkistus on puolueissa falskannut pahasti. Kyse voi olla työn vaikeudesta mutta myös yrityksen puutteesta. Ja kun käytössä on löysä seula, ehdokaslista täyttyy sujuvammin.
Isoimmat ongelmat asiassa on perussuomalaisilla. Rikostuomioita saaneita ehdokkaita on heidän joukossaan selvästi eniten.
Asia on huomionarvoinen siksi, että puolue on vuosien ajan pitänyt meteliä maahanmuuttajien rikoksista ja leimannut siten valtavan määrä lakeja kunnioittavia tulijoita. Maahanmuuttajien rikoksista pitää puhua, mutta samalla oma pesä kannattaa uskottavuussyistä pitää puhtaana.
Periaatteellinen kysymys on, onko rikoksesta tuomittu henkilö kelvollinen yhteiskunnallisiin luottamustoimiin. Yksi näkökohta on se, että sovitettu rikos pitää voida unohtaa. Helpointa tämä ajatus on hyväksyä, jos ehdokas on törttöillyt nuoruudessa mutta parantanut sen jälkeen tapansa.
Mutta voiko esimerkiksi vaimoaan pahoinpidellyt tai lähestymiskieltoa uhmannut ehdokas olla myöhemminkään uskottava henkilö edustamaan tasa-arvoa vahvasti korostavaa puoluetta.
Näkökohtia on monia ja niiden painoarvot jokaisen äänestäjän on pohdittava itse. Tarvitaan kylmää arviointia mutta ehkä myös annos elämän opettamaa armollisuutta.