Sattumalta vuosi sitten, kun elämä vielä soljui vanhoja uomiaan, eikä minkäänlaisesta poikkeuksellisesta saattanut uneksiakaan, kirjoitin kotivarasta.
Kyselin työkavereiltani, minkälainen kotivara heiltä löytyy. Moni yhdisti sanan pelkästään makkaraan, yksi ilmoitti sympaattisesti kotivaransa olevan suolapurkki.
Juttua varten oli haastateltava Marttoja. Heidän mukaansa herkkuja – joihin luettiin muun muassa kuivatut hedelmät – tarvittaisiin viikon varalle yhtä henkilöä kohti kokonainen kilo.