Oulun evankelisluterilaisen kirkon paikallisseurakunnissa puhuttaa samaa sukupuolta olevien parisuhteiden vahvistaminen. Kuten sananlasku kuvailee, toinen puhuu koko aidasta ja toinen vain aidanseipäästä, jolloin keskustelu menee eri suuntiin. Tätä eipäs juupas -väittelyä ratkotaan sitten tuomiokapitulissa.
Keskustelu on irronnut kontekstistaan, mutta sen ymmärtäminen on olennaista asian merkityksen selvittämiseksi, muuten asian käsittely kiertää tuloksetonta kehäänsä.
Kiista kristillisen parisuhteen muodosta ja sen vahvistamisesta on syntynyt kirkon jäsenistön, papiston ja kirkon auktoriteetin eli Raamatun välisistä ristiriidoista. Tähän on osin vaikuttanut lainsäädäntömme, johon kirkoille kuitenkin jäi oma päätösvalta. Tätä ristiriitaa, perussyytä, ei kirkon työntekijät ja luottamushenkilöt ole vielä kyenneet ratkaisemaan, joten kiistanalaisuuden takia on myös ennenaikaista ratkaista kuka vahvistaa ja miten vahvistetaan parisuhdeaikeet.
Mielestäni ei ole liikaa pyydetty, että hengen miehet ja naiset selvittävät ensin asian kokonaisuuden, sen jälkeen voidaan ratkaista päätöksen mukainen toiminta ja seurakuntalaiset voivat tehdä tähän perustuvia henkilökohtaisia johtopäätöksiään.
Mielestäni kirkon toimittama siunaaminen tai rukous minkä tahansa asian tai kenen tahansa henkilön tai ryhmän puolesta tulisi perustua aina kristilliseen uskoon ja opetukseen. Koska avioliittoon vihkiminen on myös juridinen tapahtuma ja sen toteuttamiseen on vaihtoehtoja, niin Suomen evankelisluterilainen kirkko voinee siitä luopua kokonaan, jos yhteisesti hyväksyttävää ratkaisua ei saada aikaiseksi.
Juha Lehtola
Oulu