Lauantain lehdessä Kalevan kokoama Lauantaikäräjät-raati ottaa kantaa rakentamisen laatuun Suomessa.
Sisäilmaongelmaisia päiväkoteja, kouluja ja muita rakennuksia joudutaan jälleen sulkemaan Oulun seudulla.
Lääkärit saivat viime tiistaina uudet ohjeet, miten hoitaa sisäilmasta sekä home- ja kosteusvaurioista oireilevia potilaita. Käypä hoito -suosituksessa painotetaan ehkäisemään sisäilman haittatekijöitä.
Miksi Suomessa paljastuu niin paljon sisäilmaongelmaisia rakennuksia? Eikö Suomessa osata enää rakentaa taloja?
Ratkaisu äänin 3-2: kyllä osataan.
Arkkitehti Panu Kailan mielestä nykyrakentaminen on valtaosaltaan rumaa, kallista ja epäterveellistä. Rakentamisessa tavoitellaan vain nopeaa rahan tekemisestä.
– Suurimpana syynä on tavoite muuttaa rakennukset koneilla säädettäviksi, jatkuvaa huoltoa vaativiksi pullotaloiksi. Uusi tekniikka on kaikin tavoin entistä kalliimpaa, ja siten alalle tuottavampaa.
Kailan mukaan luonnollinen ilmanvaihto ja hengittävät rakenteet kuivina pitävä pieni lämpövuoto halutaan poistaa.
– Alipaineinen ilmanvaihto vaatii koneita, edellyttää tiiviyttä ja vaarantaa viihtyisyyden sekä terveellisyyden.
Hän sanoo, että vettä läpäisemättömät eli kuivumiskyvyttömät rakennusaineet muodostavat aina riskin.
– Sana hengittävyys halutaan muuttaa tarkoittamaan kaasumaisen vesihöyryn läpäisevyyttä. Alkuaan sillä tarkoitettiin hiestä märkien vaatteiden kuivumiskykyä. Siis nesteen läpäisevyyttä, ei ilman. Pelkkä höyrynläpäisevyys ei riitä pelastamaan kastunutta rakennusta. Nykyrakennus on virheen tai vaurion sattuessa toipumiskyvytön.
Kailan mielestä nopein tapa sairaiden rakennusten jatkuvan tuottamisen lopettamiseksi olisi määrätä virheen tehnyt taho korvaamaan myös ihmisten terveyden menetys.
– Autokolarissa vahingon aiheuttaja joutuu korvaamaan myös henkilövahingot, vakuutuksensa kautta. Miksi ei sairaassa rakennuksessa? Väärien määräysten aiheuttamat sisäilmastovammat kuuluisivat valtion korvattaviksi. Sairaiden rakennusten tekeminen tulisi taloudellisesti kannattamattomaksi, päin vastoin kuin tänään.
– Taustalla ovat usein vahingolliset rakennusmääräykset. On käsittämätöntä, että kaikkialta nousevista protesteista huolimatta annetaan määräyksiä, joiden vaikutusta ei ole millään tavalla kokeiltu käytännössä. Niin kalliin ja pitkäikäiseksi tarkoitetun investoinnin kuin rakennuksen ratkaisuilla pitäisi olla vähintään kymmenen vuoden koeaikaan perustuva hyväksymismenettely.
Panu Kaila lisää, että halvalla ja helposti toteutettava keino uusien rakennusten energiankulutuksen pienentämiseen olisi lopettaa ”nykyinen hullun tuhlaileva tyhjän tilan käyttö” varsinkin julkisessa ja liikerakentamisessa, mutta myös asuntomuodissa.
– Pienennetään suunnitelmissa tilavuus puoleen. Kuutioita lämmitetään mutta neliöitä käytetään
Erikoisasiantuntija Harri Metsälä Museovirastosta toteaa, että yksittäinen timpuri on voinut tehdä työnsä hyvin tai huonosti kaikkina aikoina.
– Rakennuttajalla on kuitenkin ollut aiemmin selvä näkemys siitä, mitä hyvin rakentaminen tarkoittaa. Nyt rakentamisen normit, tavoitteet, materiaalit ja työtavat ovat niin monisäikeisiä ja osittain yhteen sovittamattomia, että kenelläkään ei ole selkeää kuvaa kokonaisuudesta. Tekijän kädenjälkeä osataan edelleen arvioida, mutta kokonaisuuden toimivuuden näyttää vasta aika. Kun vielä pitäisi osata ottaa huomioon muuttuva ilmasto, on tarpeen etsiä paljon nykyistä yksinkertaisempia malleja rakentamiseen.
Oulun ammattikorkeakoulun rakennetekniikan yliopettajan Pekka Nykyrin mukaan rakentamisen tekniikka osataan ja tiedetään hyvin miten rakentaa terveesti ja energiatehokkaasti.
– 1960- ja19 70-luvulla tehtiin paljon rakennusvirheitä, joita korjataan vielä pitkään.
Nykyrin mielestä uudempien rakennusten homeongelmat johtuvat pääsääntöisesti liian tiukoista aikatauluista ja työmaasuojauksen puutteista.
– Tiukka hintakilpailu puristaa rakennusajan liian lyhyeksi eikä kunnollinen työmaasuojaus mahdu hintaan. Laatua polkeva hintakilpailu on yhtä lailla tilaajien kuin rakentajienkin vika. Laatuosaamista pitäisi parantaa juuri urakkaneuvottelupöydissä. Alalla tarvitaan lisäksi vahvaa viranomaisohjausta, koska normaalit markkinamekanismit eivät toimi laadunvarmistajana.
"Hyvä rakennustapa on osoittautunut huonoksi"
Sisäilma-asiantuntija Mervi Ahola Sisäilmayhdistyksestä sanoo, että valtaosa sisäilmaongelmaisista julkisista rakennuksista on rakennettu vuosina 1960-1990.
– Silloinen ”hyvä rakennustapa” on osoittautunut huonoksi ja sen aikaisia rakenneratkaisuja on sittemmin todettu riskialttiiksi. Lisäksi näiden rakennusten huolto ja ylläpito on laiminlyöty sekä peruskorjauksia jätetty tekemättä. Näistä seuraa vääjäämättä sisäilmaongelmia.
Aholan mielestä nykyiset suunnitteluratkaisut ovat kosteusteknisesti turvallisempia.
– Mutta nykyajan rakentamista vaivaa hirveä kiire ja kaikesta säästäminen. Ammattiylpeyden perään on turha huudella, jos siitä ei olla valmiita maksamaan. Myös uusista rakennuksista tulee pitää hyvää huolta valmistumisesta lähtien. Valitettavasi otsikoihin pääsevät yleensä vain epäonnistumiset, mikä helposti leimaa nykyistä rakentamista.
Oulun kaupungin rakennusvalvonnan päällikkö Pekka Seppälä muistuttaa, että rakentamisen laatuketju lähtee tilaamisesta, jatkuu suunnittelulla sekä työmaatoteutuksella.
– Valmistumisen jälkeen rakennusta pitää huoltaa ja käyttää oikein. Laatuketjun heikoin lenkki määrää loppulaadun. Terveiden ja pitkäikäisten talojen toteutus edellyttää koko rakennusprosessin sitoutumista laadun tekemiseen. Tilaaja on rakennusprosessin artisti ja artisti maksaa. Jos minimiä suunnitteluttaa, halvimman tekijän valitsee, edellyttää epärealistisen tiukkaa aikataulua, laiminlyö valvonnan, ei panosta huoltoon ja käyttää rakennusta väärin, niin ei ole varaa syyttää huonoa rakentamisen laatua. Parasta on katsoa peiliin ja todeta, että sitä saa mitä tilaa.
Seppälän mukaan rakennusten korjausvelka on yli 50 miljardia euroa ja korjausvelka kasvaa joka vuosi yli 3 miljardilla.
– Korjausvelka lähentelee valtion vuosibudjettia. Rakennuksia pitäisi ymmärtää huoltaa ja korjata ajoissa. Valitettavasti haju ja sairastumiset vasta laukaisevat korjaustarpeen. Tämä on kallista tietämättömyyttä, vai onko kysymys asenteesta?
Seppälä kertoo, että vuotuinen rakentamisen investointi 1,2 -1,5 miljardia euroa Oulussa on samaa suuruusluokkaa kaupungin budjetin kanssa. Tänä vuonna uusia asuntoja luvitetaan ennätyksellinen runsaat 2 500. Myös muu rakentaminen on edellisvuosia vilkkaampaa.
– Tässä tilanteessa pitää olla malttia pitää laatuketju ja erityisesti kuivaketju ehjänä, jotta onnistutaan tekemään terveitä taloja. Oikea asenne on avain laatuun, Seppälää sanoo.
Mitä mieltä olet suomalaisesta rakentamisesta? Mistä sisäilmaongelmat johtuvat? Vastaa kommentoimalla tätä juttua tai Kalevan Facebook-sivulla.
