Soili Poijula kritisoi Kalevassa 24.9. psykofyysistä fysioterapiaa ja keho-orientaatiota osana traumojen hoitoa. Psykofyysisen fysioterapian perustana on ihmisen kokonaisvaltaisuutta korostava ihmiskäsitys.
Keskeistä asiakkaiden kanssa työskentelyssä on ymmärrys siitä, että keho ja mieli muodostavat kokonaisuuden ja ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Kehon tuntemukset vaikuttavat mieleen, toisaalta tunteet ja ajatukset heijastuvat liikkumiseen ja kokemukseen omasta kehosta.
Psykofyysinen fysioterapia perustuu kokemukselliseen oppimiseen, jonka avulla asiakas saa selviytymiskeinoja ja ratkaisumalleja elämäänsä. Psykofyysinen fysioterapia on lähestymistapa, joka soveltuu kaikkeen fysioterapeuttiseen työhön. Se on toimiva lähestymistapa fysioterapiassa myös psykiatrian kentällä, yhtenä osana traumojen hoidossa.
Tässä muutamia syitä miksi: kehossa koetun turvan ja hallinnan tunteen lisäämiseen, vireyden sekä traumoihin liittyvien kehoreaktioiden tunnistamiseen ja säätelyyn, kehomieli yhteyden rakentamiseen, kehollisten voimavarojen haltuun ottamiseen. Post-traumaattinen stressi voi oireilla erilaisina somaattisina oireina tuki- ja liikuntaelinvaivoin, ja fysioterapeutit jos ketkä ovat päteviä niitä hoitamaan.
Ihmettelen, miten vakautta ja turvan tunnetta voisi rakentaa ja lisätä pelkästään kognitiivisin menetelmin ilman, että kehoa huomioitaisiin hoidossa. Kun koemme turvaa niin kehollisesti kuin mielellisestikin ja vireystilamme on ”läsnäolon ikkunassa”, korkeamman aivotoiminnan alueet aivokuorella ovat aktivoituneena ja looginen ajattelu- ja päättelykyky pystyy toimimaan.
Toisin sanoen: jos tämä yhteys on estynyt, niin kuin traumareaktion aikana on, sanat eivät mene ”perille”. Miten silloin hoito pelkästään kognitiivisin keinoin olisi tehokasta, kun ihminen ei ole millään tavalla enää yhteydessä itseen eikä häntä hoitavaan terapeuttiin?
Psykofyysinen erikoistuminen fysioterapiassa tarkoittaa, että kouluttautumisen kautta on vahvistettu ammattiosaamista erityisesti neuropsykologian, psykologian ja kokonaisvaltaisten käyttäytymistieteiden näkökulmasta.
Fysioterapeutti on terveydenhuollon laillistettu ammattilainen, joka koulutuksensa pohjalta on pätevä soveltamaan fysioterapian taustalla olevia tieteitä ihmisen toimintakyvyn edistämiseksi. Käytössä olevia menetelmiä on tutkittu yleensä paljonkin, mutta menetelmätkään eivät ole aina pelkkiä menetelmiä, vaan taustalla on aina ammattilaisen osaaminen ja kyky soveltaa niitä yksilöllisesti.
Psykofyysisessä fysioterapiassa kysymys ei ole mistään muoti-ilmiöstä, niin kuin jutussa väitettiin, vaan ihmisen kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta ja hoidosta terveydenhuollon ammattilaisen toimesta. Keho on aina mukana hoidossa, oli siitä tietoinen tai ei.
Olemme tehneet Kokokeholla psykofyysistä fysioterapiaa traumatisoituneiden asiakkaiden kanssa toistakymmentä vuotta. Kliininen näyttö on hyvää ja asiakaskokemukset puhuvat vahvasti psykofyysisen fysioterapian puolesta osana hoitokokonaisuutta.
Olemme työssä saaneet myös nähdä, miten hyvin psykofyysinen fysioterapia toimii rinnakkain psykoterapian kanssa. Kaikille ei sovi sama lähestymistapa, ei fysioterapiassa niin kuin ei varmaan myöskään psykoterapiassa.
Eiköhän meillä kaikilla ole paikkamme terveydenhuollon kentällä myös traumojen hoidossa.
Tuuli Jussila
Psykofyysiseen fysioterapiaan erikoistunut fysioterapeutti, Kokokeho / Embodiment Oy, Oulu