Työmarkkinakysymyksiin erikoistunut professori Harri Melin ehdottaa ulkopuolista sovittelijaa helpottamaan Metalliliiton ja Teknologiateollisuuden paluussa neuvottelupöytään.
– Oma tulkintani on se, että liitot tarvitsevat ulkopuolista apua, jotta ne pääsevät eteenpäin. Ratkaisu on niin lähellä, että viimeisen puristuksen saamiseksi tarvitaan kätilöä, Tampereen yliopiston sosiologian professorina ja vararehtorina toimiva Melin sanoo Lännen Medialle.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ja Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämiesvetosivat tiistaina liittoihin, että ne jatkaisivat vielä neuvotteluja määräajan päättymisestä huolimatta.
Melin uskoo, että näin myös tapahtuu. Hänen mukaansa kätilöinä voisivat toimia joko työmarkkinajohtajat tai joku kokenut valtiomies.
– Nyt voi toivoa malttia ja pitkää harkintaa, ettei liian kärkkäästi laitettaisi mitään ovia kiinni.
Lyly ei lämpene ajatukselle
Suurimman palkansaajajärjestön SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ei lämpene ajatukselle, että metalliväen solmua tulisi aukomaan jokin ulkopuolinen sovittelija viime tingassa.
– Sovittelija ei tässä auta. Osapuolet tietävät, mitä ratkaisu vaatii. Parasta sovittelua on, kun osapuolet istuvat pöytään neuvottelemaan ja miettivät uudelleen.
Lyly toivoo, että Metalliteollisuus ja Teknologiateollisuus palaisivat kiireesti neuvottelupöytään.
Hänen mukaansa isot alat on saatava mukaan, jotta sopimuksesta tulee riittävän kattava. Metalliväen lisäksi hän viittaa palvelualaan ja siellä kauppaan.
Keskusjärjestöt tapaavat keskiviikkona puolilta päivin ja katsovat, mitä on siihen mennessä saatu aikaan.
Lylyn mukaan vauhti on ollut hyvä. Yli 70 sopimusta on syntynyt ja lukumäärällisesti enemmistö on jo sopinut.
– Mutta kun katsotaan palkansaajien kattavuudella, niin tilanne on toinen.
Lyly ei ennakoi, mitä tapahtuu, jos metalliliitto jää ulkopuolelle.
– Olisi tärkeintä keskittää kaikki työ siihen, että kilpailukykysopimus syntyy ja sitten katsotaan, onko se riittävä, hän mainitsee.
Metalli ja Pam ratkaisevat sopimuksen kohtalon
Kilpailukykysopimus koki tiistain kolauksen, kun Teknologiateollisuus ja Metalli kertoivat neuvottelujensa päättyneen tuloksettomina. Toinen sopimuksen kannalta elintärkeä ala sen sijaan hieroo vielä ratkaisua, sillä Palvelualojen liitto Pam pyysi neuvotteluille lisäaikaa.
Professori Melin uskoo lisäajan pyytämisen merkitsevän sitä, että palvelualalla ratkaisua haetaan todella vakavasti. Helppoa ei sielläkään ole.
– Kyse on matalapalkkaisesta naisalasta. 24 tunnin työajan pidentäminen tilanteessa, jossa on paljon osa-aikatyötä ja nollasopimuksia ja pikemminkin huolena se, ettei työntekijöille tule täysiä päiviä, on vaikea yhtälö.
Jos keskeisellä vientialalla toimiva Metalliliitto tai paljon työllistävä Pam on ulkona, on koko kilpailukykysopimus vaarassa.
– Jos ne jäävät pois, se tarkoittaa, että asia on tältä osin käsitelty. Minusta ne molemmat ovat niin isoja liittoja, että jos kumpi tahansa niistä jää kuljetusliittojen lisäksi sopimuksen ulkopuolelle, joudutaan etsimään uusia ratkaisuja, Melin pohtii.
Mitä sitten tapahtuisi?
– Sitten ollaan tilanteessa, jossa työmarkkinajärjestöt joko liittokohtaisesti tai keskitetysti sopivat seuraavaa kierrosta koskevista sopimuksista. Sopimukset ovat pääosin voimassa koko tämän vuoden eli periaatteessa neuvotteluaikaa on vuoden loppuun.