Harmaa maanantaiaamu toi mukanaan kansallisen suru-uutisen: entinen tasavallan presidentti ja diplomaatti Martti Ahtisaari on jättänyt tämän maailman. Hän kuoli pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana 86-vuotiaana.
Kansakunta menetti kansalaisen, joka käytti lahjakkuutensa, tarmonsa ja kokemuksensa siihen, että maailmasta tulisi parempi.
Tähän pyrkiessään hän saavutti myös tuloksia. Niistä hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008.
Ahtisaaren tärkeimpiä rauhanvälityskohteita olivat Namibia, Kosovo ja Indonesialle kuuluva Acehin maakunta. Rauhanvälitystyössä hän kykeni näkemään olennaisen ja piti siitä kiinni. Mikään hänen välittämänsä rauha ei syntynyt ilman että konfliktin osapuolet tekivät myönnytyksiä, myös kirveleviä. Tämän takia Ahtisaari itsekin joutui sekä sovittelujen aikana että niiden jälkeen mustamaalauksen kohteeksi.
Ahtisaaren kuolema tuli ajankohtana, jolloin Lähi-idän ikuiselta näyttävä kriisi on taas leimahtanut veriseksi sodaksi. Lähi-idän rauhan rakentamista Ahtisaari ei päässyt koskaan vakavasti yrittämään, mutta hän oli vakuuttunut, että tämäkin konflikti on ratkaistavissa.
Nyt riippumattomalle, päättäväiselle ja sitkeälle ratkaisun etsijälle olisi Lähi-idässä taas huutava tarve.
Ahtisaari syntyi 1937 Viipurissa, josta joutui neuvostoarmeijan hyökkäyksen takia lähtemään perheensä mukana evakkomatkalle.
Välirauhan aikana perhe palasi vielä Karjalaan, mutta edessä oli vielä toinen lähtö. Lapsuusvuosilla oli osansa siihen, että Ahtisaari pystyi asettumaan kriisien keskellä elävien ihmisten asemaan.
Koulukaupungeiksi Ahtisaarille tulivat Kuopio ja Oulu, jossa hän valmistui kansakoulunopettajaksi.
Oulua Ahtisaari nimitti kotikaupungikseen 80-vuotishaastattelussaan Kalevassa. Se tuskin oli vain kohteliaisuus. Oulussa hän teki elämänsä suuntaan vaikuttavan ratkaisunsa kansainväliseen työhön hakeutumisesta ja kaupunkiin jäi hänelle elinikäisiä ystävyyssuhteita.
Ouluun Ahtisaarta houkuteltiin jopa kaupunginjohtajaksi. Oli onni, ettei hän tullut. Näin hän pystyi viemään päätökseen aivan toisen luokan suururakoita maailmalla.
Ahtisaaren presidenttikauden (1994 – 2000) keskeinen kansallinen linjaratkaisu oli Suomen liittyminen Euroopan unioniin. Presidentti muistetaan myös esimerkiksi vienninedistämismatkoistaan ulkomaille ja maakuntamatkoistaan Suomessa.
Kotimaanpolitiikkaan "sivusta" tulleen Ahtisaaren tapa hoitaa tehtävää aiheutti myös kulmakarvojen kohottelua. Lehdissä laskettiin paheksuvaan sävyyn ulkopolitiikan johtajan ulkomaanmatkojen määrää tai lueteltiin matkoilta saatuja lahjoja. Rouva Eeva Ahtisaaren kustannuksella pilailusta presidentti loukkaantui sydänjuuria myöten.
"Presidentti Ahtisaaren" sijasta päämies oli monille "Mara", mitä puhetapaa pidettiin instituution arvon alentamisena. Jälkikäteen nuo arviot vaikuttavat koomisilta. Mitään kielteistä jälkeä presidentti-instituution ja kansan lähentymisestä ei ole jäänyt.
Enemmän kuin yhden kauden presidentti Ahtisaari oli kuitenkin kansainvälinen suomalainen, joka antoi pysyvän esimerkin sekä suomalaisille että monille rauhanrakentajille maailmalla.