Olisiko aika järjestää kaikkien suomalaisten kalenteriin yksi positiivisuuden päivä?
Tuona päivänä emme kuulisi negatiivisia uutisia. Ne olisivat kiellettyjä ja korvat olisivat niille kuuroja. Otettaisiin mediakin mukaan talkoisiin.
Ihmismielihän kaipaa hyviä uutisia. Nähtäisiin kaikki se hyvä, mitä meillä kuitenkin on ympärillämme. Voitaisiin mennä ulos ja ihastella harmaata syksyn säätä ja ajatella, että tämä harmauskin on vain tilapäinen ilmiö. Kyllä se aurinko vielä paistaa, kun maltamme odottaa. Ei auringosta kannata tehdä katoamisilmoitusta.
Pidettäisiin lättykestit ja kutsuttaisiin ystäviä kylään. Laitettaisiin kynttilät palamaan ja nautiskeltaisiin lättyjä mukavan seurustelun ja tunnelman siivittäminä. Pantaisiin naurunaamarit päähän ja oltaisiin hyvällä tuulella.
Jos idea tuntuisi hyvältä, sitä voisi toteuttaa useamminkin, vaikka kerran kuukaudessa. Kyllä lapsetkin varmasti osaisivat nauttia. Ja meille vanhemmille se olisi hyvä tapa vähän nuortua.
Ryhdytäänkö toimeen? Positiivisuus ei maksa mitään, mitä nyt lättytaikinan verran. Että kyllä sitä ainakin yhden päivän ajan kannattaa kokeilla.