Pohjois-Lapissa paljastunut poikkeuksellisen laaja rikosepäily on pysäyttävä osoitus siitä, mitä tapahtuu, kun paikallinen vallankäyttö ja valvontaketjut pettävät. Kymmenen vuoden aikana kadonneet sadat tai jopa yli tuhat poroa sekä miljoonaluokan korvausjärjestelmät kuvaavat ongelmaa, johon on vihdoin puututtava perinpohjaisesti. Kyse ei ole vain yksittäisistä varkauksista, vaan laajemmasta järjestelmän kriisistä, joka horjuttaa rehellisten poroyrittäjien elinkeinoa ja veronmaksajien luottamusta.
On aiheellista kysyä, miksi Ylä-Lapin paikallispoliisi ei kyennyt pureutumaan näihin ongelmiin ajoissa. Vasta Keskusrikospoliisin (KRP) tarttuminen asiaan toi vyyhdin päivänvaloon ja johti mittaviin syytteisiin.
Herää väistämättä kysymys ja epäilys siitä, estävätkö paikallisyhteisön tiiviit sosiaaliset verkostot, tuttavuudet tai virkamiesten omat kytkökset elinkeinoon puolueettoman ja tehokkaan viranhoidon. Pienissä piireissä valvonta hämärtyy helposti, jos valvojat ja valvottavat istuvat samassa pöydässä. Nyt viranomaisten on käännettävä jokainen kivi, jotta luottamus oikeusvaltioon palautuu myös kaikkein kaukaisimmissa kunnissa.
Tämä rikosvyyhti osoittaa, että poronhoitolaki vaatii kiireellistä ja kokonaisvaltaista uudistusta. Erityisesti eteläisen poronhoitoalueen osalta on uskallettava kyseenalaistaa nykymuotoisen poronhoidon mielekkyys.
Nykyisellään toiminta nojaa voimakkaasti veronmaksajien varoista maksettaviin petokorvauksiin, ja merkittävä osa muista tuloista kertyy autoilijoiden liikennevakuutuksista porokolarien seurauksena. Kun järjestelmä altistaa väärinkäytöksille ja luo jatkuvia konflikteja muun yhteiskunnan kanssa, päättäjien on aika tarttua toimeen ja arvioida koko tukijärjestelmä ja aluejako uudelleen. Rehellisen yrittäjyyden ja veronmaksajien edun on ajettava vanhentuneiden ja haavoittuvien valtarakenteiden ohi.
Jorma Seppänen
Suomussalmi