Porolaidunnuksen tiedetään vaikuttavan laidunalueiden jäkäliin ja kasveihin. Uuden tutkimuksen mukaan laidunnus muuttaa pohjoisten mäntymetsien kasvillisuutta myös maan alla.
Tutkimuksen mukaan laidunnettujen metsien puiden ja aluskasvillisuuden pintajuuristoa oli lähes 30 prosenttia vähemmän kuin laiduntamattomilla alueilla. Myös juurten rakenne muuttuu, mikä voi heijastua kasvien mahdollisuuteen hankkia vettä ja ravinteita.
Tutkimuksessa kerättiin ja vertailtiin maaperänäytteitä kuivilta mäntykankailta Angelista, Raja-Joosepista ja Kätkäsuvannosta alueilta, jotka olivat joko porojen laiduntamia tai joilla porolaidunnus oli estetty aitaamalla alueet 50–100 vuotta sitten.
Porolaidunnus vähentää tutkimuksen mukaan puiden ja aluskasvillisuuden juurten määrää erityisesti maaperän ylimmässä kerroksessa 0–5 senttimetrin syvyydessä, missä suurin osa juuribiomassasta sijaitsee.
Juurten määrään vaikuttavat kasvillisuuden määrä, lajisto sekä maaperän lämpötila. Tutkimuksen mäntymetsissä porolaidunnus oli ohentanut eristävää jäkäläpeitettä, minkä vuoksi maaperä koki suurempia lämpötilavaihteluja.
Porojen laiduntamilla alueilla maaperä oli talvella selvästi pakkasen puolella, jopa miinus kymmenen astetta, verrattuna laiduntamattomiin alueisiin, joiden alin lämpötila vain harvoin laski viiteen pakkasasteeseen.
– Erityisesti talviaikainen kylmyys ja pakkasvauriot voivatkin selittää juurten määrän vähenemistä porojen laiduntamilla alueilla, tutkijatohtori Maria Väisänen Oulun yliopiston vesi-, energia- ja ympäristötekniikan tutkimusyksiköstä toteaa tiedotteessa.
Lisäksi porojen aiheuttamat mekaaniset häiriöt, kuten tallaaminen, voi Väisäsen mukaan vaikuttaa juurten vähenemiseen. Tutkimuksessa havaittiin myös, että porolaidunnus muuttaa juuria lyhyemmiksi, paksummiksi ja vähemmän haarautuviksi.
Porolaidunnukseen liittyvät muutokset mäntymetsien juuristossa voivat vaikuttaa myös metsien hiili- ja ravinnekiertoon.
Vaikutukset voivat olla merkittäviä maailmanlaajuisesti porojen laiduntamissa boreaalisissa metsissä, jotka varastoivat noin kolmanneksen maapallon hiilestä. Tästä hiilestä yli puolet sijaitsee maaperässä.
Pohjoisissa havumetsissä juuret ovat olennainen hiilen siirtoreitti kasveista maahan. Juurten arvioidaan vastaavan 50–70 prosentista maaperään tulevasta hiilestä. Elävät juuret erittävät hiiliyhdisteitä maaperään, mikä voi tehostaa mikrobien hajotustoimintaa ja hiilen vapautumista ilmakehään.
Kuolleet juuret taas muodostavat juurikariketta, johon hiili voi varastoitua maaperässä pitkäksi aikaa.
Yhteistyöhanketta johti tutkimusryhmä Uumajan yliopistosta. Oulun yliopisto oli hankkeessa mukana yhteistyökumppanina.
