Porolaidunnus ja sen muutokset ovat osa havumetsien hiilensidontaa, sillä laiduntajat muuttavat aluskasvillisuutta ja vaikuttavat sitä kautta metsän hiilidioksiditasapainoon.
Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan porojen poisto tutkimusalueelta lisäsi hiilidioksidipäästöjä varjopaikkojen aluskasvillisuudessa aluksi, alle vuoden kuluessa. Varjoisilla alueilla aluskasvillisuus on sammalvaltaista, ja porolaidunnuksen loputtua sammaleet kasvoivat nopeasti samalle korkeudelle kuin kokonaan laiduntamattomilla alueilla.
– Laidunnuksen loputtua nopeasti elpyvä sammalpeite saattaa muokata olosuhteita suotuisaksi maaperän hajottajille ja kiihdyttää hajotusprosesseja hetkellisesti, tutkijatohtori Maria Väisänen Oulun yliopistosta kertoo tiedotteessa.
Näin hiilidioksidipäästöt voivat kasvaa, mikä heijastuu myös koko ekosysteemin hiilenkiertoon.
Vertailut tehtiin Kuusamon Oulangalla tutkimusalueilla, joilla porojen laidunnus oli lopetettu 0–1 vuoden ajaksi ja yli 25 vuoden ajaksi sekä alueilla, joilla porot laidunsivat jatkuvasti. Hiilidioksidia mitattiin kammioilla, ja myös kasvien korkeutta mitattiin.
25 vuoden kuluttua hiilidioksidin vapautuminen kuitenkin väheni verrattuna porojen jatkuvasti laiduntamaan alueeseen sekä varjo- että valopaikoissa. Valopaikat ovat jäkälävaltaisia alueita, joilla vasta pitkäaikainen laidunnuksen poisto sai aikaan jäkälikköjen palautumista.
– On mahdollista, että pidemmällä aikavälillä sekä sammal- että jäkäläpeitteiden elpyminen kasvattaa aluskasvillisuuden hiilensidontaa, väitöskirjatutkija Noora Kantola Oulun yliopistosta pohtii.
Kantolan mukaan porot ovat olleet alueella vuosisatojen ajan, ja laiduntaminen on luonnollinen osa pohjoisten ekosysteemien toimintaa.
– Porolaidunnuksen äkillinen lopettaminen olisi siis ekosysteemin kannalta häiriö, joka tutkimustuloksissa aiheutti ekosysteemin hiilidioksidipäästöjen kasvun. Vuosikymmenien aikana vaikutus kuitenkin kumoutui ja ekosysteemi siirtyi uuteen tilaan, Kantola lisää.
Muuttuva ilmasto muovaa myös kasvinsyöjien, kasvien ja maaperän välisiä vuorovaikutuksia, mutta näiden muutosten ja hiilenkierron välistä yhteyttä on tutkittu vasta vähän.
Oulun yliopiston tutkijoilla on jo käynnissä seuraava tutkimus, jossa tarkastellaan jopa 50 vuoden ajalta porolaidunnuksen lopettamisen ja lumipeitteen muutosten yhteisvaikutuksia aluskasvillisuuden ja maaperän hiilidioksidipäästöihin.
Marraskuussa Ecography-sarjassa nyt julkaistussa tutkimuksessa olivat mukana myös Oulun yliopiston professori Jeffrey Welker ja apulaisprofessori A. Joshua Leffler Etelä-Dakotan yliopistosta.
