Arvostavani kuusamolainen biologi ja neuvos Markku Myllylä (Kaleva 27.8.), on ymmärrettävää, että poronhoitoon liittyvät vahingot, liikenneonnettomuudet ja petovahingot herättävät keskustelua.
Niihin pitääkin suhtautua vakavasti ja etsiä ratkaisuja, jotka ovat oikeudenmukaisia sekä poronhoitajille että maanomistajille ja muille luonnossa liikkujille. Silti mielipidekirjoituksessasi menet mielestäni tarpeettoman pitkälle.
Poronhoitoa ei pitäisi kuvata vihamielisesti pelkkänä yhteiskunnan piikkiin rakennettuna liikeideana. Poro on osa pohjoisen Suomen luontoa, historiaa ja kulttuurimaisemaa.
Laajamittainen laiduntaminen on vuosisatojen ajan muokannut maisemaa ja ylläpitänyt avoimia alueita. Samalla tavoin kuin perinteisellä karjanlaidunnuksella, myös porojen laidunnuksella voi olla merkitystä luonnon monimuotoisuudelle.
On aivan perusteltua vaatia, että porojen aiheuttamat vahingot ehkäistään mahdollisimman tehokkaasti ja että poronhoitolakia noudatetaan. Korvausjärjestelmiä voidaan ja pitää arvioida kriittisesti.
Se ei kuitenkaan oikeuta leimaamaan kokonaisen elinkeinon harjoittajia vastuuttomiksi tai vihjaamaan, että heidän toimintansa perusluonne olisi sääntöjen kiertäminen.
Erityisesti ajatus siitä, että poronhoito eteläisellä poronhoitoalueella pitäisi lopettaa käytännössä ympärivuotisella tarhauksella, kaipaa paljon perusteellisempaa tarkastelua.
Tarhaus muuttaisi olennaisesti sen luonnonmukaisen laidunnuksen luonnetta, joka on ollut poronhoidon perusta.
Keskustelussa tarvitaan vähemmän vastakkainasettelua ja enemmän yhteistyötä. Poronhoitajat, maanomistajat, luonnonsuojelijat, metsästäjät ja muut maaseudun ihmiset tarvitsevat toimivan yhteiselon mallin.
Perinteistä laiduntamista kannattaa puolustaa – mutta samalla sen aiheuttamiin ongelmiin on puututtava rakentavasti. Luonto ja paikallinen kulttuuriperintö eivät tarvitse vihollisia, vaan vastuullisia hoitajia.
Esa Kauppi
rakennusneuvos, arkkitehti, Oulu