Ponkilan pesäpallostadion on toukokuisena arki-iltana hiljainen. Hannu Seppä, 56, katselee rauhallisesti ympärilleen. Edessä levittäytyy hänen elämänsä rakkain sielunmaisema.
Hiekkatekonurmi on lanattu jälleen priimakuntoon – aivan kuten stadionin kentänhoidosta vastaava Seppä on tehnyt jo 1990-luvulta lähtien.
Mutta Ponkila on Sepälle paljon muutakin kuin työmaa. Hän on iskenyt Muhoksen Pallo-Salamien keltamusta paita päällään satoja juoksuja ja huudattanut vuosikymmenten varrella katsomot sekä maavallit täyttäneitä kannattajia, joita saattoi olla yksittäisessä ottelussa yli 2 500.