Viime aikoina julkisuudessa käyty poliisin rikostutkijoiden ammattitaidon mollaaminen pistää vihaksi. Vaikka olen ollut eläkkeellä vaativien rikosten tutkinnanjohtajan virasta jo tovin aikaa, tiedän rikostutkijoiden olevan rautaisia ammattilaisia.
On siis väitetty, että pitkät tutkinta-ajat johtuvat tutkijoiden ammattitaidon puutteesta. Syytä pitää kuitenkin etsiä aivan muualta. Miten olisi, jos viimeinkin kuultaisiin tutkijoiden ja tutkinnanjohtajien mielipiteitä asiaan eikä annettaisi päivystävien dosenttien ja rikostoimittajien johdattaa lukijoita ja kuulijoita harhaan.
Mistä rikosten tutkinta-aikojen pitkittyminen johtuu? Syitä on paljonkin, mutta muun muassa: juttuja on liikaa tutkijaa kohti, tutkijoita liian vähän, esitutkintavelvollisuus kaikissa rikoksissa, tiukat muotomääräykset ja niin edelleen. Rikosprosessia viivästyttää myös asianosaisten haluttomuus joutua poliisin kuulusteluun. Karttaminen onnistuu niin asianomistajalla, rikoksesta epäilyllä kuin myös todistajalla. Yhdenkin rikoksen osallisen etsintäkuuluttaminen aiheuttaa tutkinnan viivästymistä viikoilla, kuukausilla jopa vuosilla.
Luonnollisesti, jos osallisia on useita, niin kuin väkivalta- ja talousrikoksissa usein onkin, viivästymisen mahdollisuus moninkertaistuu.
Mitä asialle sitten pitäisi tehdä? Miten olisi, jos poliitikot viimeinkin toteuttaisivat aina ennen vaaleja lupaamansa poliisien määrän lisäämisen. Olisiko syytä myös lainsäädännön muutoksella korottaa esitutkinnan aloittamiskynnystä. Olisiko mahdollista muutoinkin keventää rikostutkintaa esimerkiksi niin, että tutkinnanjohtaja voisi päättää aloitetaanko tai päätetäänkö jo aloitettu esitutkinta vähäisyys-, taloudellisuus- tai muulla perusteella.
On myös epäilty, että tutkintaan ei saada väkeä tai siellä olevat hakeutuvat rahakkaimpiin hommiin esimerkiksi kentälle.